keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Kiekuuko aapiskukko?





Sain ompeluystävältäni kuvia. 
Vinkeäksi virikkeeksi,
ihastuttavaksi ideaksi,
ihanaksi inspiraatioksi.


Valitsin kolmesta kuvasta tämän:


Väriä, 
raitoja, 
kuin pyrstösulkia
hauskoja taloja vierivieressä,
linnunpönttöjä.
Sellaisia mielikuvia.


Tartun pyrstöön.
Pengon tilkkuvakkaa,
löytyy joka väriä.
Sommittelen.
Syntyy kukko.
Aapiskukko tietenkin.


Aapiskukko,
karttakeppi kädessään,
niin vanhanaikainen.
Arvovaltainen.


Aapiskukko astelee helmalle.
Pohjalla kaunokirjoitusta,
sitä mitä ei ensin meinaa mitenkään 
käsi osata koukertaa,
ja sitten kun osaa, 
kynä liukuu niin nopeasti,
että unohtaa tehdä kauniisti.


Aapiskukko asuu aapisessa.
Ekaluokkalainen on Aapisen kaveri.
Tai Aapisten, niin kuin meillä Punaisessa Mökissä.


Ensin hän tavaa,
tapailee sanoja,
nyt lukee jo vauhdilla.
Antaa sanojen virrata.
Nauttii.


(Ehkä tulee Emoonsa
ja pian keräilee Aapisia.
Toivon niin!)



*****

Aika monta kertaa muuten piti vaihtaa 
ompelukoneeseen lanka 
kukon pyrstösulkia ommellessa.
Se vaihtaminen ei ole mielipuuhaani. 
Vaihdoin silti.
Kannatti vaihtaa. 





22 kommenttia:

  1. Upea kukko! Ja juuri sopiva kangas kukon asustaa. Vasta luimme pojan kanssa vanhoja arvoituksia, jossa kysyttiin mikä kukko ei koskaan kiekaise. Vastauksena oli aapiskukko. Lankojen vaihtaminen on kieltämättä sellainen touhu, mitä ei mielellään tee.Vaikka ei siinä aina loppujen lopuksi kauaa mene.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hanna Mi! Miksikähän aapiskukko ei kiekaise? Höh! Sais kiekua ainakin silloin, kun lapsi oppii lukemaan :)

      Oikeastikin langan vaihtaminen on niin nopea toimitus, varsinkin kun koneessa on automaattinen silmään pujotus, että voisi vaihtaa lankaa vaikka yhtenään, mutta silti se laiskottaa.

      Poista
  2. Aivan huippu kukko on päässyt paidanhelmaa koristamaan! Passaa muuten tosi hyvin tuohon kankaaseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eerika! Ensin suunnittelin, että teen tunikan pelkästään kaunosta ilman mitään kuvia tai lisähörsellyksiä, mutta kun sain tuon inspiraatiokuvan, aapiskukko alkoi kiekumaan mielessäni päästä helmaa koristamaan. Siinähän sen paikka on.

      Poista
  3. Onpa hieno! Sinulla kyllä riittää sinniä vaikka 100 kertaa lagat vaihtaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena! Minun sinnini on tainnu nuoruusvuosista laihtua aika paljon tai sitten minusta on tullut laiskanpulskeampi. Mutta siitä ei kyllä tingitä: oikealla värillä ommellaan aina, nyt ja tulevaisuudessa. Paitsi saumurissa on aina mustat, harmaat, valkoiset, punaiset tai siniset - pihinä en ole raaskinut ostaa kaikkia sateenkaaren värejä.

      Poista
  4. Todella hyvä idea! Että minä ihastelen teitä, jotka saatte aikaiseksi noita pikkutarkkoja aplikaatioita siksakkia käyttäen. Vaikka minä olen melkoinen näpertelijä, niin tuohon hommaan mun kärsivällisyys ei vain jostain syystä riitä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Krista! Kyllä se kärsivällisyys sullakin riittää, kun kokeilet. Applikointi on tosi koukuttavaa. Aloittaminen on aina kaikkein työläintä. :)

      Poista
  5. Hauska yhdistelmä kankaassa ja applikoinnissa! Minä olen hurjan huono vaihtamaan lankoja saumuriin: ompelen valkoisilla ja mistilla. Ompelukoneeseen sitä vastoin vaihdan lankoja 😃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pikkupippuri! Siis onhan saumurilankojen vaihtaminen "tuhat kertaa" työläämpää kuin ompelukoneen lankojen vaihto, silti niitäkin on pakko joskus vaihtaa. En tykkää, jos tummasta saumasta pilkottaa valkoinen tai punainen lanka. Aika paljon saumuroin kuitenkin kuviollisia kankaita valkoisilla langoilla, jos kuviossa on edes hiukan vaaleeta tai jos kankaan pohja on valkoinen.

      Poista
  6. Ihana mahtava, kyllä opettajasydäntä lämmitti niin kovin tämän näkeminen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Neiti! :) Miten se Aapiskukko onkin niin open sydäntä lähellä vai tuo tasainen kaunoko sen lämmön sai aikaan? Jaan tuntemuksesi! :)

      Poista
  7. Ihana <3

    Aapiset on kyllä hauska keräilykohde :) Mun kummipoika muuten aloitti juuri koulun. Ensimmäisenä päivänä soitteli sitten ja kertoi, että saivat yhden kirjankin. Kun kysyin minkä, piti juosta tarkistamaan. Vastaus ei yllättänyt ;)

    VastaaPoista
  8. Kiitos kommentista, Laura!
    Minä olen keräillyt aapisia työn puolesta ja omaksi iloksi. Minulla on sekä vanhoja että uusia. Niissä hauskasti näkyy ajankuva. :)

    VastaaPoista
  9. Mitä ihania iloisia värejä.. <3 kaunis tuli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kukka! Tämä on niin mun Ekaluokkalaiseni värinen. Mitä värikkäämpi, sitä parempi!

      Poista
  10. Tämä on niin hieno ja tuo kukko sopii vallan mainiosti tuohon kuosiin. Tuohon lankojen vaihteluunkin toottuu ja lopulta se ei tunnu kummoiselta, kun tietää, että lopputulos palkitsee :). Tulipa mieleeni, että tuo ja vihreä isompi kauno odottavat vielä kaapissa. Pitääpä kaivaa esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sanne-Maija! Oih, sulla on sitä vihreää isoa kaunoa. Siinä on niin kaunis pohjaväri. Mitähän sinä siitä loihdit?

      Poista
  11. Siis aivan huikea! Huikea! Tämä Metsolan kauno ja sitten aapiskukko. Nerokas, kaunis kombo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sanna! Tästä tuli kyllä kiva ekaluokkalaisen vaate.

      Poista