Ajatuksia kukkalaitteen takaa

Kun suru kohtaa, 

ei ole sanoja

ei viisaita ajatuksia.

Mieleen nousee paljon kysymyksiä.

Lapsella niitä nousee vielä enemmän. 

Vähitellen,

kuin varkain, 

 kysymysten rinnalle hiipii muistoja

kuin kultaamaan tämän hetken. 

❤❤❤

Sairasvuoteella häntä hoitivat viisaimmat.

Koko kesän lähellä olivat rakkaimmat. 

Niin oli päivät kuin oli voimat.

 Ylemmän tahtoon on nyt tyytyminen. 

Hän lähti. 

Hän oli onnellinen lähtijä.

Hän jätti jälkeensä kaipuun. 

Ja paljon muistoja.

❤❤❤

Appiukon muistolle tein kukkalaitteen. 

Hänen näköisensä.

Luonnollisen.

Metsien miehelle.

Siinä on

suon tuoksu, 

metsän vehreys, 

syksyn sato, 

kiitollisuus. 

Kaikista muistoista ja 

elämänohjeista kiitollisena, 

Miniäsi. 

❤❤❤

Hyviä ohjeita perinteisen hautavihkon tekemiseen löytyi 

täältä (Klik)

ja täältä (Klik).