"Löysin aarteen,
löysin sulan.
Sillä on joutsen lentänyt
ja jos löydän monta sulkaa,
minäkin saatan päästä lentoon."
Näin pieni poikani suunnitteli vuosia sitten.
Nyt suunnitelmat ovat muuttuneet.
Minullakin oli suunnitelma.
Suunnittelin tekeväni sulkapeiton
Poikani sängyn päälle.
Suunnittelin puolitoista vuotta.
Aina vain joku toinen työ ajoi ohi.
Välissä jo toivoin,
että hyvin suunniteltu
olisi puoliksi tehty.
Mutta nyt ei kyllä sananlasku
käynyt toteen.
Nyt se työ on kuitenkin valmis.
Eikä siinä itse työssä sitten mennytkään
kovin monta päivää,
vaikka työ keskeneräisenä
odottelikin viikkoja.
Ensin se odotteli uutta ompelukonetta.
Sitten se odotteli sopivaa työaikaa.
Poikani on luonnonlapsi,
hän rakastaa luonnossa liikkumista,
tietää siitä paljon,
opettaa minuakin.
Siksi valitsin väreiksi sinistä, vihreää ja ruskeaa.
Niitä värejä luonnossa on aina.
Pohjakankaaksi löysin jäisen harmaan.
Kankaista löytyy
kukkia, lehtiä,
kaarnaa, käpyjä,
kiviä, pilviä,
sydämiä.
Rakkaudesta luontoon.
Peiton nurjapuoli on
sinipohjaista tähtikangasta.
Ihan kesätaivaan sinistä.
"Voiko, äiti, tähdet laskea?
Onko kaikille tähdille nimet?
Minä tiedän ainakin
Otavan, Pikkukarhun, Isonkarhun
ja Siriuksen."
Saunan jälkeen takaportailla istuessa
iltapimeässä tähdet näkyvät hyvin.
"Kaikki koostuu hiukkasista,
semmosista hippusista,
ettei niitä välttämättä edes näe.
Tiesitkö äiti?"
Niillä hippusilla kanttasin peiton reunat.
Tikkausompeleet ovat kuin aaltoja kotijärvellä.
Lempeitä, eteenpäinvieviä,
keinuttavia,
unettaviakin.
keinuttavia,
unettaviakin.
Sängyn päällä on myös Suomi.
Tein sen aiemmin,
silloin kun aloittelin tätä sulkapeittoa.
Muistatko vielä? (Klik)
Tein sen tämän peiton ylijäämäsoiroista.
Tuli nätti peitto.
Olen tähän oikein tyytyväinen.
Seuraavana on tilaus Tyttären päiväpeitteeseen.
Millaisen tekisin?
Tällä hetkellä siinä sängyssä on
peitteenä Muistojen peitto (klik),
mutta Neito ottaisi sen mielellään
torkkupeitoksi
ja haluaisi jonkun uuden sängyn päälle.
Minkälaista tilkkukuviota suosittelisit?
*****
Lopuksi muutamia kuvia
peiton valmistumisvaiheista.
Idean tähän sulka-tilkkupeittoon
löysin inspiroivasta Pomada-blogista. (Klik)
Alkuperäinen malli on täältä. (Klik)
Tällä työllä osallistun Kangaskorjaamolla-blogin
Suomi 100-käsityöhaasteeseen,
Voi mahdoton, kuinka upea tilkkupeitto! 😍 Kauniita sävyjä ja tikkauksia, ja tuo taustakangas niin minun näköiseni. Mistä se löytyi? 😊
VastaaPoistaMinäkin aloittelin pitkästä aikaa tilkkupeittojen ompelua eikä voi kuin todeta kuinka koukuttavaa se onkaan, kun vauhtiin pääsee! 😍
Syyskuun lopun ihanaisia päiviä sinne!
Kiitos, Kaaru! Mistäkähän olen taustakankaan tilanut? Olisinko tilannut Kangaskapinasta? On jo aika kauan ollut marinoituneena, etten enää oikein muista. Mutta Nappinjallakin taisi olla monessa sävyssä tätä myynnissä, kun vasta selasin. :)
PoistaSumuinen aamu taas - nautitaan tästäkin kauneudesta. :)
Onpas kivan näköinen sulkapeitto :) Meidänkin poika tykkäisi varmasti tuollaisesta, hän kun pitää kaikista sulkajutuista. Tosin se taitaa johtua siitä, että kaikki intiaani yms. jutut on nyt kova sana. Minä en vaan tahdo jaksaa näpertää mitään pieniä tilkkutöitä. Aivan ihana muuten tuo pojan sänky <3
VastaaPoistaKiitos! Itse asiassa tällaiset, joita voi jotenkin tehdä "sarjatyönä", ovat aika nopeita ommella. :)
PoistaTuon sängyn löysin paikalliselta kirppikseltä muutamalla kympillä. Oli tosi hyvässä maalissa, mutta ihan kamalan painava. Tehty käsityönä joskus 1900-luvun alussa, mutta pidetty hyvässä kunnossa. Hyvä löytö! :)
Ihana peitto ja tarina. :)
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaVoi että miten upea! :D
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaTulipa siitä kiva! :)
VastaaPoistaKiitos, itsekin tykkään. :)
PoistaOi vau!!! Hienoa työtä ja ihana tarina taustalla ❤️
VastaaPoistaKiitos! Tarinoita on ihana yhdistää käsitöihin. :)
PoistaPojalle sopiva malli, harmaa tausta sopii hyvin. Kävin kurkkaamassa sitä muistojen peittoakin, siinä ne mieluisat vaatteet ilahduttavat pitkään. Muistojen peitto onnistuu villaisestakin, kokeiltu, palojen reunat saumurilla siisteiksi, virkaten reunat peittämään tikit ja yhdistetty palat vielä virkaten. Lisänä käytin kirpputorin kudottuja huiveja. Irmeli
VastaaPoistaSiis wau, kuulostaa tosi-ihanalle tuo tekemäsi muistojen peitto. Itse olen säilyttänyt kauneimpia ja rakkaimpia neuleita lapsille ihan kokonaisina. Olen ajatellut, että ne voisivat säilyä ihan lastenlapsillekin hyvänä. :)
PoistaHuippuhieno! Ihanasti kerrot, että poika on luonnonlapsi ja mikäpä muu olisi parempi hänen peitoksi kuin sulkapeitto.
VastaaPoistaKiitos! Hän on sellainen luonnonlapsi. Tykkää ja on kiinnostunut siitä. Tietää monista luonnon asioista paljon enemmän kuin minä. :)
PoistaOi, mahdottoman ihana peitto! Väritys on kaunis ja tuo Suomi tyynykin sopii hienosti siihen. Tuo on varmasti mieluinen pitkän aikaa, sillä se on oikein nuorekas, sopii lapselle mutta vanhemmallekkin :)
VastaaPoistaKiitos, Saija! Sinulta sain inspiraation tähän. :)
PoistaNo nyt se on valmistunut! Olen niin odottanut, että milloin tämä nähdään, vaikka tiedän, että iso tilkkutyö ottaa aikansa ja siinä voi tosiaan haluta vähän taukoakin pitää välillä ;). Peitosta tuli upea, siinäpä luonto kietoutuu monella tavalla todella hienosti niin kankaisiin, tilkkumalliin kuin tikkaukseenkin. Ihana työ, pojalle varmasti rakas! Ja onnea myös uudesta ompelukoneesta :)
VastaaPoistaOikeastihan tämä olisi valmistunut jo elokuussa, jos olisin vain tehnyt, mutta kun on tätä muutakin elämää ja monet kiireellisemmät ompelut ajoivat ohi. :) Kyllä itskein olen tähän tyytyväinen. Nyt jo seuraava tilkkupeitto pikkusen kutsuu luokseen. Saapa nähdä, valmistuuko tämän vuoden puolella. :)
PoistaPitkästä aikaa blogien lukuaamu! :)
VastaaPoistaAivan käsittämättömän ihanan peiton olet ahkeroinut. Nuo sulat! Pieniä suloisia yksityiskohtia ja ihania sanoituksia. Ihailen! <3
Kun olen niitä nuppupeittoja nyt ommellut niin mietin vaan, miten tällaisen peiton pyörittely koneen alla onnistuu. Harjoitus tekee näissäkin mestarin; niin se varmaan menee. Ja tuo Muistojen peitto oli aivan huikea. Siinä on muistoja kerrakseen! <3
Ihania, värikkäitä syksyisiä päiviä Sinulle. <3
Kiitos, Kaisu! Niin on täälläkin ollut haipakkaa, ettei ole ehtinyt kuin pikkusen aina aamulla blogeja lueskella. :) No, onneksi ne eivät karkaa minnekään. :)
PoistaAh, mun uusi ompelukone! Siinä mahtuu aika isoakin tilkkupeittoa pyörittelemään. Tätä tikkasin rullalla. Iso työpöytäkin auttaa asiassa. Minäkin olen ommellut viime päivänä nuppupeittoja. Ihanaa vaihtelua tämmösen ison työn jälkeen. :)
Todella kaunis päiväpeitto ja sopii yhteen tuon tyynyn kanssa. Monta eri asiaa luonnosta olitkin saanut poimittua peittoon. Parhaimmat olivat nuo aallot. Nerokkaita nuo tilkkutöiden pikatekniikat, kun voi ensin ommella suikaleita yhteen kankaaksi ja sitten vasta tilkkuilla pienistä palasisat uudelleen kankaaksi. Mulla oli mennyt tämä tikkupeitto ohi, pahoittelut. Lisään nyt linkit suomi100-yhteenvetoihin.
VastaaPoistaKiitos, Johanna! Tilkkutöitä on niin mukava tehdä. Nykyään on vaan arki niin täynnä kaikkea, ettei oikein uskalla laittaa tilkkutöitä alulle, kun ne tahtovat viedä sitten niin mukanaan, että lapset on sitten ilman ruokaa. :D
PoistaValtavan upea peitto! Taitava Pikkuakka olet! Minulta ei moinen luonnistuis, ihailla osaan.😊t. Pirta
VastaaPoistaKiitos! Minäpä luulen, Pirta, että onnistuisi. :)
PoistaMinusta tilkkutöissä pätee erityisen hyvin tuo sananlasku, hyvin suuunniteltu on puoliksi tehty:) Ja eihän kaikkien käsitöiden tarvitsekaan aina nopeasti valmistua:) Hienoja ja tarkkaa työtä olet tehnyt niin suunnittelu kuin ompeluvaiheessa. Luonto tulee monella tapaa esille peitossa. On kyllä kerrassaan upea tilkkutyö ja taatusti mieluinen pojalle, äidille myös:)
VastaaPoistaKiitos, Villa Pipo! Kyllä tilkkutyön suunnittelu ja työstäminen vie moninkertaisen ajan verrattuna jonkun vaatteen, vaikka takinkin, valmistamiseen. Itsellä tilkkupeitot tahtovat olla ainoita ompeluksia, jotka saattavat jäädä roikkumaan. Joiden valmistumista pitää odottaa siis. Tykkään kyllä itsekin tästä. :)
Poista