Ompelukone - siitä en ihan heti luovu

 

Ei se ole loma eikä mikään, 

ellei yksi päivä hujahda ompeluhuoneessa.

Minulla se oli tällä talvilomalla eilinen päivä. 

Mukavaan ompelupäivään sisältyi

vähän huoneen järjestelyä, 

kasa silitettäviä vaatteita, 

muutama korjausompelus

ja kaksi uutta pikkuompelusta

alkuviikolla ostetusta kankaasta. 

Toki johonkin väliin mahtui

myös vanhojen kankaiden ihastelua ja hiplausta. 

Olen helmikuun aikana 

pohdiskellut Kristiina K:n haastetta:

Kodinkone, josta en luovu. (Klik)

Kyllä se minulla on ompelukone. 

Mieti nyt, 

miten upea kone se on.

Se auttaa rikkimenneen tuotteen korjaamisessa,

jolloin vaate saa uuden mahdollisuuden.

Sen kanssa luot kankaasta tuotteen, 

josta olet haaveillut, 

jonka tarvitset

tai jonka haluat.

Se tekee siistiä jälkeä muutamaa nappia painamalla.

Sen äärelle on aina rentouttavan terapeuttista istua. 

Ompelukoneen ääni suorastaan rauhoittaa mielen. 

Näin se on. 

(Pst! Ihan joskus, 

tosi harvoin, 

se vahvistaa myös sinun hermojasi, 

kun se ei toimikaan kuin unelma, 

mutta tätä tapahtuu siis vain tosi harvoin!)

Toki kotona on paljon muitakin tärkeitä laitteita. 

Hella, jääkaappi, pakastin ja pyykkikone

- niitä ilman olisi vaikea elää, 

mutta ne oikeastaan lasken peruskodinkoneiksi, 

jotka kuuluvat jokaiseen omakotitaloon. 

Niistä ei oikeastaan voi edes luopua.

Siksi en niitä tähän valinnut. 

Mutta ompelukone, 

ah, se on minulle tärkein 

näiden pakollisten jälkeen. 

Eiliset ompelukseni

omalla Pfaffillani olivat

tyynyliina Tyttären kämppään

ja avainnauha itselleni.

Värit sen paljastavat

- kevättä kohti mennään. 

Kevättä mieleen ja

hymyä suupieleen!

❤❤❤