Kaikenlaista pehmoilua

 

Syksy on saapunut:

syyssateet, tuulen tuiverrus, 

kurkiaurat ja ruskan värit. 

Illalla pehmeä pimeys kietoo vilttiinsä

ja vasta aamun tullen valo voittaa pimeyden. 

Tänään yö on pitempi kuin päivä. 

Pimeä on antaa luvan levolle

ja tahdin hidastamiselle. 

Blogi päivittyy tasaisen hitaasti. 

Tällä kertaa kertoilen, 

mitä pieniä käsitöitä olen tehnyt elo-syyskuussa.

Kun koulu alkoi, 

Lukiopoikani toivoi, 

että hän saisi uuden penaalin. 

Sellaista ei ole ollut kuulemma muutamaan vuoteen, 

kun yläkoulussa kynä ja kumi kulkivat repun taskussa. 

Mieleni pehmeni heti

ja ihan muutamassa hetkessä ompelin hänelle 

korkkikankaisen penaalin.  

Tämä malli on niin nopea, 

että sen ehtii hyvin iltahetkessäkin ommella. 

Tällaiseen kahden sauman penaaliin löytyy hyvä ohje ainakin täältä, KLIK.

Penaalin kanssa samoihin aikoihin tuli toinenkin hellyttävä toive. 

Aikuisikään ehtinyt Kummipoikani toivoi, 

että tekisin hänelle lämmikeviitan

sadeviitan alle. 

Tämä oli erikoinen toive, 

ja halusin tietenkin sen toteuttaa. 

Viitasta ei ole kuvaa, 

mutta tein sen samalla kaavalla

kuin omat viittani, KLIK.

Kankaana oli fleece. 

Ihanan pehmoinenhan siitä tuli. 

Saumoihin ompelin mukaan paljon lämpimiä ajatuksia. 

Kolmas toiveompelus tähän syksyyn oli 

lapsuusajan Koulukaverini haave saada 

uusi vyölaukku ja

pari avainnauhaa. 

Ne lähtivät eilen postiin. 

Toivottavasti ovat saajalleen mieluisat. 

Meille aikuisille tällaiset pehmeät paketit

ovat usein mieluisia. 

Mieheni sen sijaan muistelee usein, 

miten hän lapsena inhosi pehmeitä joulupaketteja. 

Tämän vyölaukun kaava ja ohjeet muuten löytyvät täältä, KLIK.

Vyölaukun ompelemisen jälkeen tapahtui 

mukava lumipalloefekti. 

Tarkoituksenani oli vain vaihtaa keittiön verhot.

Ensin pesin keittiön ikkunat, 

jotta voin vaihtaa syysverhot puhtaisiin ikkunoihin. 

Kun keittiön ikkunat oli pesty, 

pesin kaikki muutkin ikkunat,

koska onhan se mukava katsella puhtaista ikkunoista. 

Sitten etsin ne verhot ja löysinkin. 

Siinä verhoja silittäessä hoksasin, 

että voisinpa ommella jonkun muun väriset verhot

kuin keltaiset. 

Tuumasta toimeen. 

Jemmasta löytyi kiva pellavainen Unikkokangaspala. 

Aika kapoiset kapat tuli, 

mutta mitä haittaa?

Jääpähän enemmän tilaa luonnovalolle. 

Ja kun verhot olivat valmiit, 

tarvittiin uusi tyynyliinakin puusohvan tyynyyn. 

Mukavan värinen oranssi oli siihen just passeli. 

Kyllä tyynyt pehmentävät kivasti puista sohvaa. 

Omenoita on sen verran riittänyt tänä syksynä, 

että hilloa olen tehnyt muutamaan otteeseen. 

Hyväksi keitetty pehmeä omenahillo 

on meillä kaikkien suosikkia 

puuroon tai maustamattomaan jogurttiin. 

Kuvassa olevissa hillopurkeissa on 

omenaa ja karviaista. 

Vaikka pehmeä omenahillo vie kielen mennessään, 

niin lämmin ja pehmeä voisilmäpulla se vasta viekin.

Viime perjantaina Kuopus toivoi koulusta palatessaan,

että olisipa vastapaistettuja voisilmäpullia. 

Parin tunnin päästä niitä olikin. 

Ai nam!

Kristiina K:n blogissa 

syyskuun haaste on Pehmeä, KLIK.

Pitkin syyskuuta olen miettinyt, 

mitä pehmeää esittelisin. 

Hoksasin, 

että melkein mitä tahansa teen, 

lopputulos on melko pehmeä. 

Tai ainakin ajatukset ovat aika pehmoisia

kaikenmoisia hommia tehdessä. 

Ehkä sitä pehmenee, 

kun ikää tulee lisää. 

Alkaa nähdä asioita lempeämmin. 

Ehkä terävimmät särmät ovat hioutuneet.

Pehmoilee tekemistensä kanssa.

Uuden tyynyn vierelle keittiön puusohvalle on 

keräytynyt pehmeä kasa. 

Syysiltojen hämärtyessä

pehmeistä langoista neulominen 

on terapeuttisen ihanaa. 

Kohta ensimmäinen neulomus on valmis. 

Sitten työn alle lähtee perinteiset villasukat. 

Niitä on toivottu, 

ja siihen toiveeseen haluan vastata. 

Tällaista pehmoilua tällä kertaa. 

Pehmoiletko sinäkin? 

Ja jos pehmoilet, millä tavalla? 

Toivon just Sinulle ruskan väriloistoa iloksi ja 

iltahämärien lempeyttä levoksi. 

Pehmoillaan oikein ajatuksen kanssa! 

❤❤❤