tiistai 7. kesäkuuta 2016

T-paitoja lomalaiselle



Kesä.
Loma.
Kesäloma.
(Mikä ihana sana!)



Loma on luontoa.
Loma on retkeilyä.
Loma on lettuja.
Loma on kiireetöntä.


Loma on vauhtia,
Loma on pelaamista.
Loma on nurmikenttiä.
Loma on poutapilviä.


Loma on aurinkoa.
Loma on rantoja.
Loma on aaltoja.
Loma on tyyntä.


Loma on onkimista.
Loma on virvelöintiä.
Loma on uusia uistimia.
Loma on narraamista.


(Loma on sääskiä.
Loma on sadepäiviä.
Loma on tekemisen puutetta.

Hei, 
mutta niitä ei nyt luetella!)


Loma on Aku Ankkoja.
Loma on lepoa.
Loma on ansaittu.
Loma on huippu!




*****

Käytetyt kaavat:
Kala- ja mopopaita: Summer Camp, Ottobre 3/2016, 140cm
Vuoristopaita: Beisbol, Ottobre 3/2013, 140cm
Kalakankaan olen itse painanut.



ps. Todella hyvä kaava tuo Summer Camp 
pienten tilkkujen hyödyntämiseen.




sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Lippahuivin suojassa



Aurinkoinen sunnuntaipäivä,
sopiva joutilaisuus ja 
ulkoileva mieli.

Retki läheiselle luontopolulle
kera nakkien,
lettutaikinan 
ja simapullon.



Vaan mitkäs on päässä perheen naisosastolla?
Juu, uudet lippahuivit. 
Helpon ja nopean ohjeen hoksasin
Liljatar-blogista. (Klik)
Me Neidin kans kyllä tykätään näistä.


Neidin lippaan laitoin muutaman timantinkin. 
Voi sädehtiä kilpaa auringon kanssa. 


Hmmm...
letun tuoksu, nam.
Siitä ei voi erehtyä. 
Taidan pikkusen sipasta mansikkahilloa pintaan. 


Punaisen Mökin Sakki lähtee
viimeiseen kouluviikkoon letun voimalla.
Mukavaa viikkoa muillekin!
Kesäkuu häämöttää!



torstai 26. toukokuuta 2016

Tiikeli, kalhu ja lattoli - Kesävaatteita kaksivuotiaalle



"Mää oon kaks vuotta
ja ossaan vaikka mitä.
En yhtää muista, 
minkälaista oli viime kesänä,
mutta äiti sano,
että nyt tulee lämmin kesä.
Siks se ompeli mulle kesävaatteita."



"Tää on olvokki
ja puutalhan täti anto sen mulle, 
ku kovasti halusin. 
Äiti ei ois ostanu,
ku se sanoi, 
että meijän olvokkipata on jo ihan täys.
Ja onki se täys, 
mutta mää tykkään keltasesta
ja äiti vaan sinisestä."



"Tää on ollu ennen voikukka, 
mutta nyt se on tämmönen puhalluskukka.
Nyt mää puhkun ja puhisen sen pois."



"Mä oon hulja tiikeli, 
kato mun hampaita, 
ne on tosi telävät.
Ei mua silti talvi pelätä.
En mää pule, en en."



"Tai saattasin mää olla kalhuki,
ku niitä on oikiasti olemassa.
Tää onki aika söpö.
Ja lutistuspehmeä."



"Kalhut tykkää hilveesti kaikista kukista.
Valsinkin jos ne haisee jolleki."



"Mutta nyt musta kuulostaa kyllä, 
että tiellä menee lattoli.
Pakko juosta kattomaan."



"Isona minusta tulee lattolimies.
Ostan samanlaisen lattolin, 
ku naapulin Malkulla."


*****



Käytetyt kaavat:

Paidat: Panda, Viidakko ja Kirahvi: Brave Fireman, Ottobre 3/2013, 92cm
Keltainen kalastaja: Skogsdjur, Ottobre 1/2016 (hiha lyhennetty), 86cm

Sortsit: Donkey, lahkeensuu muokattuna, Ottobre 3/2012, 86cm
Kirahvikangas itse painettu.

Collegehousut samalla kaavalla kuin sortsit,
lahkeet pidennettynä.
Housut on tehty edellisen postauksen hupparin jämistä.
Molemmat takalahkeet koostuvat kahdesta tilkkusesta.

Huppari: Crocodile, Ottobre 1/2015, 92cm


Tällä postauksella osallistun edelleen 
HommaHuoneen keltaiseen toukokuuhun (Klik).
Keltainen vilahtelee melkein joka kuvassa. 


maanantai 23. toukokuuta 2016

Keltainen huppari



Keltainen.
Kuin aurinko.
Kuin voikukka.
Kuin appelsiini.


Kuin uusi huppari.





Kevät ja aurinko,
lämmintä.
Pihahommia, 
kylvöpuuhia.
Mullassa möyrintää,
kaivamista ja 
kuopsuttelua.
Kastelua.
Ja aurinkoa aamusta iltaan.





Välissä on onneksi sadepäivä,
tulee tauko pihahommiin.
Luonto tarvitsee sen kasvuun,
lapset lätäköiden läiskyttämiseen
ja minä ompelemiseen.





Sitten taas pilvet väistyvät,
tulee aurinkoinen sunnuntai.
Kuokka ja harava nojaavat seinään.
Laiskotellaan.
Ja nautitaan siitä,
ettei tehdä muuta kuin nautitaan.




Tästä tuli mieluinen.
Juuri niin mieluinen kuin olin ajatellutkin.
Lämmin, pehmeä, pörröinen college,
reippaan värinen 
ja kivat taskut
sekä iso huppu.

Kelpaa tähän kesäaamuina ja -iltoina kääriytyä.



*****

Joskus ompelu sujuu, koneet toimivat, 
kaava on oikeaa kokoa ja kohdistukset nasahtavat paikoilleen.
Nyt oli sellainen kerta. Melkein.
Ihan pikkusen loppusuoralla vastusti:
tein nyörin reiät liian reunaan, liian lähelle vetoketjua.
Jouduin leikkaamaan hupun reunasta palan pois,
vähän purkamaankin.
Ja kas, olin hyötykäyttänyt kaikki keltaiset tilkut Onniliinin housuihin, 
niin pitipä sitten mustasta tehdä hupun reuna. 
Eikö näytäkin siltä,
että ihan suunniteltu juttu? 



Hupparin kaava: Season Looks (3/2014).


Tällä keltaisella hupparilla osallistun 
HommaHuoneen keltaiseen toukokuuhun.(Klik)





maanantai 9. toukokuuta 2016

Mustikanvarpuinen ovikranssi



Talven aikana pihan isot puut ovat karistelleet oksia.
Hyppelyä isoilla sammaleisilla kivillä, 
ohessa risusavottaa.
Minä sitten tykkään kivistä.




Pihakujan varrella
haravanrapsutuksessa
mustikan ja puolukan varvut nyökkäilevät.
Lupailevat vihreyttä koko kesäksi
ja marjojakin syyspuolelle.




Parista isosta kimpullisesta
mustikanvarpuja väkerrän 
ulko-oveen uuden kranssin. 




Eihän se varmasti kauan pysy hyvänä,
kun lehdet ovat jo aluillaan.
Hetken kuitenkin.
Ainakin tänään ja huomenna.




Haravahommat jatkuvat tällä viikolla.
Ompelukoneet pitävät ansaittuja lomiaan.
(Vaikka t-paitoja pitäisi ommella.)



*****


Ehkäpä ehdin muutaman t-paidan ommella lauantaina.


Olen niin innoissani tuosta tapahtumasta.
Tulepa sinäkin sinne!





torstai 5. toukokuuta 2016

Kortteja



Mahtavat kelit!
Ei yhtään malta olla sisällä. 
Pihapuuhat ovat niin koukuttavia.
Juuri mitään en siis ole saanut käsityön saralla aikaan 
pariin viikkoon.

Ennen vappua pidin yhtenä päivänä pitkästä aikaa korttipajaa. 
Kortteja kevään ja kesän juhlahetkiin.
Osan lahjoitin vappumyyjäisiin. 










Korttien tekeminen on niin terapeuttista.
Ei tarvitse ratkoa eikä purkaa. 
Ei taistella saumojen ja kohdistusten kanssa.
Ei tarvitse laskea silmukoita eikä metsästää pudonneita.
Ja tarjolla on niin monenlaista kaunista materiaaliakin.

Eikö tullutkin aika nättejä?





lauantai 30. huhtikuuta 2016

Leikkihuoneen leijonatuolin kaverukset



Meillä on leikkihuoneessa tuoli,
jonka kuuluisi olla kaatopaikalla. 
Se ei kuitenkaan ole siellä, 
vaan leikkihuoneen nurkassa. 


Topakkuudessani määräsin,
kun yhteistaloutta Mieheni kanssa suunnittelimme,
ettei Hänen parvekkeellaan vuosikausia olleella 
tupakkatuolillaan
ollut sijaa meidän yhteiskodissamme.
Syy yksi:
- Se haisi hirveälle.
Syy kaksi:
- Meillä ei ollut parveketta.
Syy kolme:
- Meillä ei enää tupakoitu.
Syy neljä:
- Aika rumakin se oli.


Tuoli ei tullut muutossa.
Se tuli myöhemmin.
Salakavalasti, 
kun olin yksin reissussa
ja mies yksin kotona.


Se ei tullut sisälle.
Se oli kannettu kylmälle ulkovintille.
Piiloon!
Sitten tuli se päivä,
jolloin vinttiä alettiin rakentaa huoneiksi.
Vintti tyhjennettiin.
Ja näin sen tuolin. 


Niin, te arvaatte lopun.


Ruma se oli edelleen, 
mutta haju oli tuulettunut vuosien aikana pois. 
Rakennusmiehet ahkeroivat vintissä.
Minä tuolin kimpussa alakerrassa.



Pesin istuintyynyn.
Se oli toiselta puolelta vielä käyttökelpoinen.
Irrotin käsinojatyynyt. 
Niissä oli hyvässä kunnossa vain pehmusteet.
Verhoilijaksi minusta ei ole.
Päätin peitellä tuolin.
Ostin Ikeasta leijonanurkkaisen fleeceviltin.
Leikkasin leijonan irti
ja applikoin sen toiselle kankaalle.
Käsinojatyynyt päällystin irtotyynyiksi.
Leijonapeite on kestänyt vuosia.
Ja kestää edelleen.


Vanha istuintyyny tuli kuitenkin tiensä päähän.
Tein nyt uuden tilkkuisen,
vihreän sävyisen, 
eri materiaaleista.
Muhkean pehmeä!
(Samalla tekniikalla olen aiemmin tehnyt peittoja.
Täällä teko-ohje Klik.)


Samalla päivitin myös käsinojatyynyistä tehdyt pehmot.
Toisessa pehmossa tyyny on levällään,
toisessa taitettuna kaksinkerroin.


 Leijonan kaverina on norsu.
Harmaa littana, 
huiskuhäntäinen,
lerppukorvainen räpsyripsi.


Ja papukaija.
Tarkkasilmäinen, 
pitkänokkainen,
oranssisiipinen.


Yhdessä ne muodostavat kolmikon,
joiden seuraan on kiva istahtaa lukemaan.


Punaisen Mökin leikkihuone on 
värien suloinen sekamelska.
Ja välillä lelujenkin.


Leijonatuolin suosiosta on kilpaillut
pinnasängystä tehty pieni sohva. 
Keinuominaisuuden ja valaistuksen vuoksi 
leijonatuoli kuitenkin johtaa löhöilyssä 6-0.


Pääsiäisen alla bongasin 
nettihuutokaupasta ihanan,
ikivanhan verhokankaan. 
Käyttämätöntä pupukangasta kuusi metriä.
Oli saatava. 
Ja sainkin.
Verhohan siitä piti tehdä ihan heti. 
Ihan aarre!


Vappu on ihan justiinsa.
Tänään puhalletaan lisää ilmapalloja
ja paistetaan rosetteja siman kaveriksi. 
Näillä leikkihuoneen säännöillä kelpaa juhlia vappuakin.


Uutta mattoa leikkihuoneen lattia vielä kaipaa.
Kuteet on jo ostettu.
Pitäisi kaivaa vain iso virkkuukoukku esiin.
Ehkäpä kesän aikana...


Aurinkoista ja iloista vappua Sinulle!