Koulupojan housuja

Housupula

ja 

Koulupoika.

Pitää joustaa,

että voi pelata.

Pitää olla pehmeät,

etteivät kutita.

Ei saa olla värikkäät,

ettei näytä pellelle.

Pitää olla väljät,

mutta sopivasti.

Pehmeitä,

joustavia,

taskullisia.

Mieluisat.

Arjenharmaat 

kasvunvarahousut.

******

Tummempien housujen kaava: OB:n Mock Denim 4/2014 koko 128cm
Muutokset: 
* Vyötäröresori tehty yhdestä kappaleesta 
* nyöri korvattu leveällä kuminauhalla.

Vaaleampien housujen kaava: Season looks 3/2014 koko 128cm.
Muutokset: 
* Hieman kavannettu
* vyötärökuminauha korvattu resorilla ja nyörillä
* taskuissa vain yksi taskupussikappale
ja tikattu lahjekappaleeseen kiinni. 

Pompulahuivit

Joustava,

lämmin, 

pehmeä,

paksukin.

Pärekorineulos.

Kuin minä.

Pärekori.

Näyttää vanhanaikaiselta.

Täyttää paikkansa nykyajassa.

Pohja vahvasti maassa.

Tukeva taakkojen kantaja.

Tuntuu tutulta.

Omalta.

Vaahtokarkkisen hempeä,

untuvan keveä,

romanttinen pallero.

Joustamatonkin.

Vaaleanpunainen pompulanauha.

Sellainen minä en ole.

Otin vastaan haasteen

arvostamastani Mallikelpoinen-blogista.

Tämän viikon haaste on ommella 

jotain vastakohtaista,

jotain sellaista mitä minä olen

ja mitä en ole.

Tällainen siitä tuli. 

Pärekorin ja pompulan liitto.

Sopivasti lämmittää kylmiä syysviimoja vastaan.

Ja pienet kissanpennutkin pääsivät kaulalle. 

Suloiset! 

*****

Ompelin itselleni huivin pärekorineuloksesta. 

Huivin leveys on 140 cm. 

Huivin korkeus on 40cm. 

Pitkällä sivulla on vain saumurihuolittelu 

ja suoralla ommeltu käänne.

Lyhyemmillä sivuilla on lisäksi pompulanauha.

Neidin kaulahuivi on oikeastaan kauluri. 

Kaava on Ottobren 4/2014 Cosy Piece.

Kissakangas on joustavaa trikoota

ja takapuoli pehmeää velouria.

Neppareiden alla on kiinnisilitettävä tukikangas.

*****

Saapa nähdä, 

millainen on ensi viikon haaste. 

Hieman hidastaa ompelua

lopultakin Punaisessa Mökissämme alkanut remontti

ja evakkoon joutuminen.

Ompelukoneet jäivät Tilkkuvakan kanssa 

Vinttiin odottamaan remontin valmistumista. 

Kiekuuko aapiskukko?

Sain ompeluystävältäni kuvia. 
Vinkeäksi virikkeeksi,
ihastuttavaksi ideaksi,
ihanaksi inspiraatioksi.

Valitsin kolmesta kuvasta tämän:

Väriä, 

raitoja, 

kuin pyrstösulkia

hauskoja taloja vierivieressä,

linnunpönttöjä.

Sellaisia mielikuvia.

Tartun pyrstöön.
Pengon tilkkuvakkaa,

löytyy joka väriä.
Sommittelen.

Syntyy kukko.
Aapiskukko tietenkin.

Aapiskukko,

karttakeppi kädessään,

niin vanhanaikainen.
Arvovaltainen.

Aapiskukko astelee helmalle.

Pohjalla kaunokirjoitusta,

sitä mitä ei ensin meinaa mitenkään 

käsi osata koukertaa,

ja sitten kun osaa, 

kynä liukuu niin nopeasti,

että unohtaa tehdä kauniisti.

Aapiskukko asuu aapisessa.

Ekaluokkalainen on Aapisen kaveri.

Tai Aapisten, niin kuin meillä Punaisessa Mökissä.

Ensin hän tavaa,

tapailee sanoja,

nyt lukee jo vauhdilla.

Antaa sanojen virrata.

Nauttii.

(Ehkä tulee Emoonsa

ja pian keräilee Aapisia.

Toivon niin!)

*****

Aika monta kertaa muuten piti vaihtaa 

ompelukoneeseen lanka 

kukon pyrstösulkia ommellessa.

Se vaihtaminen ei ole mielipuuhaani. 

Vaihdoin silti.

Kannatti vaihtaa. 

Huppumekko ja sen kaverit

Neidillä on paitapula.
Liian pieniä,
 liian lapsellisia.
Ne vanhat paidat. 

Kasvanut pituutta, 

tullut Koululaiseksi.
Neitokainen.

Yhdessä selataan kaavalehtiä,
pengotaan kangasvakkoja,
siirrellään pinoja, 
tongitaan vanhojen vaatteiden säkkiä.


Päästään yhteisymmärrykseen.
Kolme kaavaa.
Kolme suunnitelmaa.

*****

SUUNNITELMA nro 1.
Vihreä huppumekko.


Lupasin tehdä huppumekon 
ilman huppua, 
lisäten malliin kauluksen.
Lörpöttipä se pahasti.
Ratkoin kauluksen irti,
ja ompelin hupun.
En kysellyt lupaa.

"Onko se ulko- vai sisävaate?"

"Minä en kyllä tykkää, 

että siinä on huppu, 

kun se pököttää takin alla."

"Tämä on sittenkin tosi kiva."

"Tästä taitaa tulla mun suosikki."

Ja huppukaan ei pökötä yhtään

- ei edes takin alla. 

(Kaava: Ottobre 4/2014, Banana Sweet, 122cm.
Nappilista ei ole tehty ohjeen mukaan, 
vaan omalla tutulla tyylillä.)

*****

SUUNNITELMA nro 2.
Peruspaita. 

"Hauska kangas 

- tästäkin mää haluan paidan,
vaikka tää näyttää,
etten mää mahdu tähän."

Harmi, että kangasta oli vain etukappaleen verran.

Vakassa on iso määrä kankaita,

mikään ei sovi pariksi.

Sitten hoksaan:

kankaan tytöllä on pallollinen mekko,

samaa kangasta löytyy pallokangasvakasta.

Harmaa kangas ja helmahörhelö

ovat vanhasta aikuisten trikoomekosta.

Ei tullut ihan peruspaita, 
mutta ei haittaa.

(Kaava: Ottobre 6/2013 Mr Bear, 122cm.
Muutokset: hihansuissa resorit,
helmassa hörhelö)


*****


SUUNNITELMA nro 3.
Tiikeri piilossa. 


"Tämä kangas haluaa ihan selvästi mun paidaksi."
Ja itse olen samaa mieltä.

Herkkuhetkiä nämä tuokiot,
kun Neidin kanssa yhdessä
puuhastellaan,
suunnitellaan,
ommellaan
(ja shhhh... shoppaillaan!).

(Kaava: Ottobre 4/2012 Princess, 122cm.
Muutokset: Pääntielle ompelin kuminauhakujan,
johon pujotin ohuen kuminauhan.)


*****


Kolme kaavaa testattu. 
Kaikki hyviksi todettu.
Millä kaavalla 
sinä tykkäät ommella tyttösten paidat?

Hauki ui paitoihin

Vapa taipuu, 

vahva kala potkaisee 

itsensä vapaaksi.

Pinta väreilee hetken.

Hauki on kadonnut.

Jää vain haave.

Se oli suuri vonkale.

Hauki lymyää vain hetken.

Ponkaisee esiin.

Ja jää siihen tarkkailemaan. 

Hauen potkaisu.

Se on terävä.

Se on nopea.

Se on tehokas.

Samalla rannalla makaa

vahva runko,

uurteinen pinta,

elänyt ikiaikaisesti.

Varmasti vanha.

Vanhempi kuin vanhinkaan hauki.

Samassa vedessä hauen kans

uiskentelee sorsa.

Sorsa ei potkaise.

Sorsa vain ui.

Kiireettömästi lipuu.

Rauhassa.

Sorsa ja hauki.

Samassa vedessä.

Kaksi niin erilaista.

Sulassa sovussa.

Vesi laineilee.

Välillä rantaan iskee aalto,

vaahtopäinen,

kuohuva.

Sitten on taas tyyntä.

Rannan hauki,

kai silläkin on kaveri.

Täytyy olla. 

Kaverit on parhautta.

*****

Paitojen kangas on Verson Puodin Hauki.

Kaavat ovat omia muokkauksiani aiemmin tekemistäni paidoista.
Koulupojan paitaan tein nappilistan ja
Vauhtivekaran paitaan v-pääntien sekä 
rintaan huolittelemattomista suikaleista "kuohuvia vaahtopäitä".
Housut olen ommellut jo aiemmin.

Kuvat on otettu Oulussa Ainolanpuiston rannassa.

Neidin vihreä vaate taitaa olla seuraavan postauksen aihe. :)

Roskista taidetta

Ompeluhuoneen roskapönttö,

se kiehtoo lapsia.

Vauhtivekara pilkkoo pienillä saksillaan 

silppua vielä pienemmäksi.

Neito Ekaluokkalainen etsii sieltä aarteita.

Aarteita, tosiaan!

Silppu silpun päälle.

Tilkku tilkun päälle.

Tuo poikittain.

Tuo pitkittäin.

Ja pitsin pätkä.

Todellinen superaarre.

Tyttöhän siitä tuli. 

Pikku Akka,

Äiti Emonen,

ompelee niitä lapsen pyynnöstä yhteen. 

Sur rur

ja hur rur!

Tällainen siitä tällä kertaa tuli. 

Kassi. 

Aarteiden kuljettamiseen. 

*****

Kassin keltainen kangas on samettia. 

Ne tilkkuset jäivät takin (klik) ompeluksesta keväällä. 

Vuorina on kirppikseltä löytynyt vanha 

tyynyliina, jossa oli sangan mittainen brodyyrikin. 

Piirrokset Neito teki kangastusseilla. 
Kassin takatasku on takin epäonnistunut taskuntekele. 
Tai ei siinä muuta vikaa ole,
 kuin se on leikattu takkiin nähden väärään langansuuntaan.

Pyjamatehtaalta, hei!

Hämärä huone.

Tasainen tuhina.

Rauhallinen uni.

Aamu!

Mistä tietää, 

onko nukkunut riittävästi?

Hymyä,

hyvää tuulta,

energiaa,

vauhtia.

Heti aamusta alkaen.

Siitä sen tietää.

On nukuttu riittävästi.

*****

Viime viikolla ompeluhuoneeseen muutti pyjamatehdas.

Trikoolaatikko kumottuna lattialla.

Etsinnässä ne kuosit, 

jotka ovat jääneet laatikon pohjalle marinoitumaan,

joista en ole saanut aikaiseksi ommella mitään,

jotka ovat aina jääneet hopeasijalle paitakuosikilpailussa.

Niistä tein pyjamia.
Vauvalle ja vauhtivekaralle. 

Ja hox nuo nepparit!
Miten sitä aikuinen ihminen voikin olla niin onnessaan

monenkirjavista neppareista? 

Sitä minä en ymmärrä.

Mutta sen minä ymmärrän, 

miten Vauhtivekara innostuu litsikalsareista. 
Se on ison pojan merkki. :)

*****

Sekä pyjaman että litsikalsareiden kaava löytyy 
Ottobre 6/2013.
Pyjamapaita on Metsolan paita Sk 8/2014.