Heinäkuun Ruusutarhuri-sukat valmistuivat

 

Olisiko minusta kukkapenkkimuijaksi?

Saisinko aikaan kukoistavan perennapenkin?

Viherpeukalo en ole ollenkaan, 

enkä kukkapenkin tonkija senkään vertaa.

Olisi kiva olla.

Olisi mukava 

ihastella aukeavia nuppuja, 

iloita kukkaloistosta pitkin kesää ja

kerätä omalta pihalta upeita kukkakimppuja. 

Kahdenkymmenen omakotitalovuoden aikana

olen todennut, 

ettei minusta ole siihen.

Ostan kausikukat ruukkuihin

ja kukat maljakkoon ruokaostosten ohessa.

Nekin ilahduttavat.

Siis ne ne vasta ilahduttavatkin. 

Helppoa vähällä vaivalla!

(Muistit varmaan, että tuo on minun mottoni käsitöissäkin, hih! 😊)

Nyt kuitenkin loin ruusutarhan.

Loin sen sukkiin. 

Eihän se ihan mennyt 

ykkösellä purkkiin 

eikä aivan kakkosellakaan. 

Eikä valmistuneet heinäkuussa, 

niin kuin aikomus oli

Mutta siinä ne nyt kukoistavat, 

syyskuussa. 

Aloitin sukkien neulomisen 

kahdella erisävyisellä vihreällä, 

kun laskelmoin, 

ettei yksi vaaleanvihreä jemmakerä

taida riittää kahteen nilkkasukkaan.

Toinen vihreä jemmalanka oli kirjava.

Varren neulomisen jälkeen hoksasin, 

ettei siinä palmikkokuvio näkynyt kunnolla. 

Pakko oli käydä ostamassa uusi vaaleanvihreä kerä

ja tehdä ihan yhdestä sävystä. 

Pientä taistelua oli palmikko-ohjeen lukeminen, 

mutta vaivannäkö palkittiin. 

Ensin mietin, 

että jättäisinkö ohjeen mukaiset ruusut kirjomatta,

kun en tykkää, että kengän sisällä jalkaa painaisivat ruusupatit. 

Päätin tehdä niitä kuitenkin varteen,

jotka jäävät kengän ulkopuolelle. 

Ai, että noita ruusuja oli ihana kirjoa!

Ne olivat - 

yllätys, yllätys - 

helppoja ja nopeita. 😄

Noita voisin kirjoa hyvin jonnekin muuallekin.

Voisikohan kukkapenkin hoitokin viedä tuolla tavalla mukanaan?

Näissä neulomishommissa oppii aina jotain itsestään. 

Nyt muistui mieleen se, 

etten ole sukissa nirkkoreunaihminen,

sillä tykkään napakasta resorista enemmän.

Sen tiesinkin jo aiemmista neulomuksista, 

että minun aivoilleni ohjeen seuraaminen on ihan liian työlästä.

Silti laitoin puikoille jo seuraavatkin sukat, 

joissa on palmikkoa. 

Hyvä kasvattaa itseään niissä asioissa, 

joissa ei ole ihan parhaimmillaan.

Sitä kukkapenkkiasiaa kuitenkin vielä mietin. 

Kuvien kätköistä löytyi 

viime kesän ruusukuva

todisteeksi siitä, 

että ruusupensaita meillä kasvaa, 

vaikkei kukkapenkkiä olekaan.

Näihin ruusupensaisiin voisin erikoistua. 

Nämä ainakin kukoistavat ilman

minkäänlaista hoitosuunnitelmaa.

Tuoksukin näissä on niin huumaava.

Nyt ulkona tuoksuu syksy ja

keltaiset lehdet leijailevat

kovissa tuulenpuuskissa. 

Taidan lähteä ulos 

nauttimaan aurinkoisesta syyssunnuntaista. 

Kaunista ja tunnelmallista

syyskuun jatkoa 

Sinulle!

❤❤❤

Ruusutarhuri-sukat ovat osa

 #sukkalaatikko2026 -haastetta.

Sukat on suunnitellut postietana_knits eli 

Jennina Koivuniemi.

Sukkamalli löytyy Ravelrystä. 

Lankana sukissa on Dropsin Fabel.