Tervehdys!
Työarki on koittanut.
Työni parhaita puolia ovat käsityötunnit.
Tokaluokkalaisten käsityötuntia varten tein
kirjanmerkkiesimerkin
tai esimerkkikirjanmerkin.
Tämä ei ole velvoittava malli,
vaan yhdenlainen esimerkki.
Jokainen tekee omanlaisensa.
Olen miettinyt esimerkin voimaa.
Kenen esimerkkiä on helppo noudattaa?
Kenen esimerkkiä kukakin haluaa jäljitellä?
Mitä omalla esimerkilläni haluan viestittää?
Tällä kirjanmerkkiesimerkillä haluan oppilailleni
ensinnäkin kertoa,
miltä kirjanmerkki voisi näyttää.
Helpompi alkaa suunnittelemaan,
kun on jonkinlainen visio valmiista työstä.
Lisäksi haluan huhuilla sinnikkyyttä.
Yksi suoraan pujoteltu lanka
ei tarkoita vielä valmista kirjanmerkkiä.
Sinnikkyys on nykylapsilla aika usein hukassa.
Tärkeintä minusta käsityössä on kuitenkin
tekemisen ilo
ja riemu valmiista tuotoksesta.
niin paljon ajatuksia.
Mitä sinä haluaisit omalla esimerkilläsi opettaa?
Minä haluaisin olla esimerkki siitä,
ettei tarvitse olla täydellinen.
Vohvelipujotuksessakaan ei haittaa,
vaikka välillä pujottelee ali,
vaikka olisikin ollut vuorossa langan ylitys.
Haluaisin olla esimerkki siitä,
että tekemällä oppii
ja virheitä ei tarvitse pelätä.
Se, joka ei tee virheitä,
ei taida tehdä paljon muutakaan.
Lauantain aamulenkiltä palatessa
nappasin kuvan pihamme omenapuusta.
Tuollaisesta punaposkisesta omenasta
on mahtava haukata.
Se on herkullista
ja siitä jää hyvä maku suuhun.
Toivoisin, että minun käsityötunneiltani
jäisi aina samanmoinen maku.
Hyvä ja virkistävä.
Että olisin ehtinyt nähdä jokaisen
ja sanoa jonkun positiivisen sanan
työstä tai tekemisen meiningistä.
Virkistävää uutta viikkoa
ja mukavia kohtaamisia Sinulle!
❤❤❤
Inspiroiva käsityö ja ihana postaus. Mukavaa viikkoa sinullekin! ❤️
VastaaPoistaKiitos, samoin Sinulle! <3
PoistaKirjanmerkki toimii esimerkkinä ja vinkkinä myös siihen, että olisi kiva lukea kirjoja.
VastaaPoistaOlisi kiva olla esimerkkinä siitä, että asioita voi ajatella monella tavalla ja maaliin pääsee silti.
Kiitos, Sartsa, kommentistasi. Kyllä tuo jälkimmäinen ajatuksesi on ihan täydellinen. <3
PoistaVohvelikangastyöt! <3 Tykkäsin tehdä niitä.
VastaaPoistaEnsimmäinen, jonka muistan selkeästi ja joka vieläkin löytyy tuolta muistoistani käyttämättömänä, on ruokaliina. Suorakaiteen muotoinen, valkoinen, jonka reunoihin on ommeltu kuvioita punaisella ja sinisellä langalla kaiken taiteen sääntöjen mukaan, ilman virheitä ja yhtään lankaa ylittämättä, jämptisti.
Ei minulle siitä traumoja ole jäänyt, mutta sittemmin eskarissa teimme lasten kanssa peflettejä, joihin lapset saivat ommella omia kuvioita ja nimetkin oli joskus teemana.
Ajattelisin, että sellainen innostava, kannustava, omannäköiseen lopputulemaan kannustava ohjaus on aika hyvä. Sellainen, että lapsi saattaa jopa toivoa kotiakin hommattavan vohvelikangasta ja lankaa.
Ja tuo sinun mallisi on juuri hyvä. Siinä näkyy se, mihin pyritään. Ei ole yhtä oikeaa mallia.
Ommellaan kokeilevalla otteella ja tehdään kirjanmerkki (joka sekin varmaan tänä päivänä pitää avata ja kertoa tarkoitus!).
Kiitos, Kaisu! Teimme nuo kirjanmerkit pulpettikirjojen kirjanmerkeiksi. Suurin osa oppilaista innostui kovasti ja sai valmiiksikin jo. Joku halusi tehdä toisenkin. Osa ei innostunut tekemisestä, mutta mikä tekeminen se sellaista olisi, että se kaikkia "puhuttelisi".
PoistaOi, että! Olisipa minullakin vielä tallessa oma ruokaliinavohvelityöni. Olisi superia nähdä, millainen tekijä olen silloin ollut. Yksi vohvelityöni kouluajalta on vielä tallessa: tein kakkosluokalla äitienpäivälahjaksi sellaisen vohvelikankaisen käsityökorin, jossa on pahvipohja. Äidillä on siinä merkkauslankoja. <3
Ihana äiti, kun on sitä koria aarteenaan säilyttänyt. <3
PoistaNiin, se on kyllä lämmin tunne. <3 Itsekin olen samalla tavalla halunnut pitää käytössä omien lasteni käsitöitä, kuten tyttäreni alimmilla luokilla tekemää neulatyynyä. <3
Poista