Ajatuksia kynttilänvalossa
kaakaokupin takaa:
Toiseksi viimeinen työpäivä
syyskaudelle on takana.
Taakse jää monenlaisia
työpäiviä.
Niitä päiviä,
joista olen iloinnut ja nauttinut,
kokenut onnistumisen iloa.
Mukaan on mahtunut myös päiviä,
jolloin on laiskottanut,
jolloin on väsyttänyt,
jolloin on turhauttanut,
jolloin on tuntunut,
että olen väärällä alalla.
Nyt ne kaikki ovat takana,
yhtä lukuun ottamatta.
Jäljellä on se päivä,
jolloin on aika sanoa kiitokset
kuluneesta kaudesta.
Kiitos siitä,
että yritit.
Kiitos siitä,
että jaksoit.
Kiitos siitä,
että olet ollut läsnä.
Kiitos siitä,
että autoit.
Kirkkaat lapsen silmät katsovat kohti:
"Tein tämän eilen sinulle,
koska olet opettanut minua",
ja ojentaa pienen pussin.
Aito antamisen ilo on vahvasti aistittavissa.
Siksi se sykähdyttää lahjan saajaa, minua.
Kiitos, että olet opettanut.
Kiitos!
Pelkkä kiitoskin olisi riittänyt.
Kiitos riittää lahjaksi
niin opettajalle kuin oppilaallekin.
Se on tärkein lahja.
Se ei maksa mitään.
Se sisältää paljon.
Toivon,
että kukaan oppilas tai huoltaja,
ei koe eriarvoisuutta tai stressiä
minun muistamisestani.
Kiitos todellakin riittää,
jos jotain haluaa antaa.
Kiitos,
että olet.
❤❤❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti