Tuntui melkein juhlalliselta laittaa
adventin aattoiltana valkoiset kynttilät
kynttilätarjottimelle odottamaan seuraavaa aamua.
Aamuhämärässä sytytän ensimmäisen kynttilän.
Askel kohti joulua on otettu.
Toivon kynttilä on syttynyt.
Miten paljon sitä ihminen toivookaan?
Toivoo itselle,
toivoo toiselle,
toivoo tutulle ja tuntemattomalle.
Toivoo rauhaa,
toivoo terveyttä,
toivoo iloa ja pitkää ikää.
Toivoo haaveiden täyttymystä,
toivoo unelmien kestämistä.
Toivoo toivoa,
toiveikkuutta,
toivon näköaloja.
Illalla talo hiljenee.
Adventtikynttilöiden juurelta herkut on syöty.
Rakkaat adventtivieraat ovat palanneet kotiinsa.
Hetken istun hämärässä ja toivon.
Toiveet ovat pieniä ja isoja.
Toiveet kääntyvät joulun aikaan.
Toivon, että meidän joulustamme tulisi meidän näköisemme.
Toivon, että kaikkea tekemistä värittäisi tekemisen ilo.
Toivon, että kiire ei kiristelisi hampaitaan.
Toivon lempeää adventin aikaa
Sinulle ja itselleni.
Toivon.
❤❤❤
Muutamia toiveita blogin joulukalenterista on tullut.
Kiitos niistä toiveista.
En usko, että saan sellaista jokapäiväistä kalenteria
tänä vuonna aikaiseksi.
Tällaisia ajatelmaluukkuja kuvan tai parin kera
saattaa tipahdella satunnaisesti.
Käy kurkkailemassa,
jos siltä tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti