Puikot putkiloon

Kouluni käsityöluokan sukkapuikot

ovat eläneet viime vuodet kaaoksessa. 

Toisessa laatikossa sulassa sovussa 

ovat majailleet nelimilliset ja sitä ohuemmat puikot. 

Toisessa laatikossa ovat pötkötelleet paksummat puikot.

Ohuiden laatikossa on ollut todella ohuita puikkojakin, 

joita ei kukaan käytä mihinkään muuhun, 

kuin joskus tukkoon menneen liimapullon auki tökkimiseen. 

Kaaos on ärsyttänyt minua jo jonkun aikaa, 

kun kyseisen luokan järjestys ja kaaosten selvittelyt

kuuluvat omaan toimenkuvaani. 

Tänä syksynä tempaisin ja 

selätin puikkokaaoksen.

Ihana, entinen työkaverini vinkkasi

uuden työpaikkansa puikkoputkiloista

ja päätin tehdä meille samanlaiset. 

Kuin tilauksesta

Esikoiseni tuli armeijasta viikonloppulomalle

ja tyhjensi repustaan neljä tyhjää Pringles-putkea. 

Siinä oli minulle valmiit putkilot. 

Puhdistin sipsipurkit sisältä

ja päälle "askartelin" uudet kuoret. 

Tadaa!

Puikkoputkilot olivat valmiit

Kylläpä oli nopea homma. 

Ja kaiken lisäksi minusta näistä tuli aika kivan näköisetkin.

Kotona minulla on puikot puikkokansiossa. 

Sitä voit käydä kurkkaamassa täältä, KLIK.  

******

Tähän pikapostauksen loppuun laitan vielä yhden haastekuvan. 

Kristiina K:n blogissa elokuun haasteena on ollut 

julkaista kuva, jonka aihe on Tunnettuja ihmisiä, KLIK.

Mietin kovasti, 

löytyykö minulta kuvaa tunnetuista henkilöistä. 

Tuli mieleeni vain yksi julkkis, 

jonka olen kuvannut kaksi kertaa. 

Hän on ex-ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen. 

Tämän tekemäni kuvakollaasin olen julkaissut 

Mäkäräisen uranlopettamispäivänä omassa somessani, 

mutta ajattelin, että voin tätä käyttää tässä haasteessakin. 

Oikean ylänurkan kuva on Ylen ottama, 

mutta kuvan vasemmassa nurkassa olevan 

palkintoseremoniakuvan olen itse napannut

Kontiolahdella kymmenisen vuotta sitten. 

Oi, niitä aikoja! 

Tästä kuvakollaasista

nousee monia mukavia muistoja. 

Tein tämän kisareissun yhdessä edellä mainitun

Puikkoputkilovinkkaajan kanssa. 

Mukana oli myös meidän Kaisaa fanittavat pikkupoikamme, 

joista toinen on juurikin nämä sipsiputkilot lahjoittanut 

armeijan harmaissa oleva Esikoiseni. 

Kyllä kuvat tuovat kivoja muistoja mieleen. 

*****

Mukava viikonloppu kaartuu sunnuntai-iltaan. 

Huomenna kalenterissa kääntyy uusi sivu. 

Kesä jää taakse ja koittaa syksy. 

Oikein mukavaa ja värikylläistä syksyä Sinulle!

❤❤❤

Lelutehtaan E

Koulu alkoi, 

siinä samalla työtkin.  

Uudet ekaluokkalaiset hymyilivät

silmät tuikkien innokkuutta.

Motivaatiota ei tarvinnut kysellä. 

Kaikki uudet oppikirjat olisi pitänyt saada 

heti ensimmäisenä koulupäivänä

ja läksyjäkin jokaisesta kirjasta. 

Kunpa tämän innokkuuden saisi säilöttyä

tulevienkin kouluvuosien varalle. 

Perinteistä poiketen

en ommellutkaan itselleni

uutta avainnauhaa

tai kalenterin kansia

koulun alkuun. 

Sen sijaan virkkasin viimeisinä lomapäivinä

luokkaan pehmoeläimen, pingviinin. 

Se on saanut inspiraationsa Eläköön-kirjasarjan 

Edi-pehmosta. 

Tykkään siitä oppimateriaalista

hirmuisen paljon. 

Se on sitä, 

mitä olen odottanut 

ainakin 20 työvuotta. 

Virkkaamani pehmopingviini 

sai nimekseen 

Lelutehtaan E. 

Oppilaat odottavat, 

että jonain päivänä luokkaan putkahtaa

myös Lelutehtaan A. 

Mikähän eläin se mahtaisi olla?

E taitaa olla jekuttaja. 

Aapiset se oli piilottanut 

heti ensimmäisenä koulupäivänä. 

Onneksi löysimme ne. 

Muitakin pieniä hassutteluja 

pehmo on ehtinyt jo väläytellä.

Toivon, että huumorin ilo saisi sävyttää koko kouluvuotta. 

Se on voimavara niinäkin päivinä, 

jolloin motivaatio on hukassa

eikä mikään kiinnosta. 

Toivon kaikille koululaisille innostavaa kouluvuotta, 

opettajille taitoa tehdä työtä sydäntään kuunnellen

ja lasten huoltajille yhteistyöhalukkuutta sekä 

aikaa ja voimia olla kannustamassa lastaan.

Toivon, että jokaisella koululaisella olisi koulussa turvallinen olo

ja vanhemmalla levollinen mieli lähettää lapsi kouluun.  

Toivon meille kaikille onnellista kouluvuotta!

❤❤❤

Virkkasin pingviinin "omasta päästä". 

Lankana käytin Alize Vellutoa. 

Kimaltelevat silmät löysin Askarteluliike Taitavasta.

Tiskiliina, luutu vai rätti?

 

Viime postauksessa surkuttelin 

käsitöideni hidasta tahtia.  

En minä aina hituroi. 

Nyt sain kolme tiskiliinaa valmiiksi

ihan käden käänteessä

Siis mitä tiskiliinaa???

Mitä ihmeitä ovat tiskiliinat? 

No, siis luutuja. 

Tai rättejä niin kuin jotkut sanovat. 

Rätti on minusta kuitenkin hieman ala-arvoinen nimitys.

Minulle rätti on epäkelpo, 

vähäarvoinen, ehkä ei niin laadukaskaan.

Siksi en tykkää itse käyttää rätti-sanaa käsitöiden yhteydessä. 

Luutu, pöytäluutu. 

Sillä nimellä minä kutsun tällaisia, 

joilla luututaan eli pyyhitään pöytä. 

Liina taas on sellainen hienompi, 

joka laitetaan pöydälle peitteeksi, koristeeksi, 

pöytäliina katsos. 

Neuloin nämä kolme luutua 

pellavaisesta langasta. 

Neuloin löysästi, 

joten luutuista tuli ilmavia. 

Ihanan ilmavia. 

Ne kuivuvat hetkessä

ja eivät ala niin helposti haisemaan.

Pellavaluutun imukyky kuulemma vain paranee vanhetessaan. 

Neuloin luutut älyvapaasti, 

nopeasti ja puikkojen heiluttamisesta nauttien. 

Ensimmäisen tein 1o1n-joustinneuleella, 

toisen neuloin 2o2n

ja kolmanteen käytin korinpohjaneuletta. 

Siis niin rentouttavan mukavaa

ja älynystyröitä rasittamatonta käsityön tekemistä. 

Tästä  minä tykkään!

Jatkoon!

Arvaapas, mistä muusta minä tykkään?

Siitä, että juuri tänään meillä Siipan kanssa tulee

 20 avioliittovuotta täyteen. 

Edelleen tykätään. 

Edelleen tahdotaan rakastaa.

Edelleen menisin vihille saman Miehen kanssa.

Edelleen juhlistettaisiin yhteistä onnea pienessä Turkansaaren kirkossa. 

Edelleen valittaisiin hääpäiväksi torstai, koska torstai on toivoa täynnä. 

Kuva on Rusetiinan ottama vuonna 2005.

Mikä on sitten onnistuneen avioliiton salaisuus?

Minusta se on vähän niin kuin tuollainen hyvä luutu. 

❤ Se on ilmava.

Siinä on kummallakin tilaa hengittää, 

olla oma itsensä.

❤ Se on kestävä.

Se ei murru arjen väännöissä,

se luottaa toiseen ja 

haluaa olla itsekin luottamuksen arvoinen.

❤ Se on pestävä.

Sen saa puhtaaksi sovinnolla, 

jos on tullut epäsopivia sanoja

tai turhia tiuskimisia.

❤ Se on arkinen, 

mutta ah, niin tarpeellinen.

Toimii se myös juhlahetkinä, 

kuten kunnon luutukin. 

❤ Se paranee vanhetessaan.

Tuttua ja turvallista.

❤ Sillä pyyhkii hyvin. 

Kyllä 20 vuoteen on mahtunut 

paljon onnen tunteita, 

iloa ja huumoria. 

Toki joskus vähän tasaisempaa 

ja ankeampaakin, mutta harvemmin.

Iloa ja huumoria toivon seuraavalle 20-vuotiskaudellekin. 

Kuva on otettu vuonna 2023, kun kävimme näyttämässä
vihkikirkkoamme lapsillemme. 

Näillä kirkkokuvilla juhlistan aurinkoista juhlapäiväämme.

Samalla osallistun Kristiina K:n heinäkuiseen kirkkokuvahaasteeseen. (Klik)

Vihkikirkkomme on Turkansaaren kirkko. 

Se on Oulussa Turkansaaren museoalueella

nököttävä pieni kirkko. 

Kirkko on puinen ja se on rakennettu alkujaan kalastajille.

Se on valmistunut vuonna 1694. 

Se on somaakin somempi. 

Onko Turkansaari Sinulle tuttu? 

Jos ei ole, 

suosittelen tutustumaan, 

jos käyt Oulussa päin. 

Tähän postaukseen mahtuikin monenlaista asiaa. 

Tämä oli tällaista juhlapäivän ajatuksen virtaa. 

Nyt alan värkkäilemään juhla-ateriaa, 

että se on valmis,

kun Mies pian palaa töistä.

Pyyhin luutulla pöydän puhtaaksi

ja levitän liinan pöydälle. 

Iloitaan, 

nautitaan ja 

fiilistellään!

❤❤❤

Huivi, joka ei meinannut valmistua

Onko Sinulla koskaan ollut työn alla sellaista käsityötä, 

joka ei meinanut valmistua sitten millään?

Minulla on ollut yksi huivi. 

Aion esitellä sen nyt. 

Ostin tähän langat kaksi vuotta sitten. 

Ohjekin tuli mukana. 

Kuuliaisesti aloitin neuleen ohjeen mukaisesti.

Tajusin heti, että tämä lanka ei ollut "mun juttu".

Ensin tuntui, että puikot olivat liian paksut. 

Vaidoin ohuemmat puikot. 

Ne olivat sitten aivan liian ohuet, 

vaikka en tainnut pienentää niitä kuin pari pykälää. 

Kokeilin pitkiä puikkoja. 

Kokeilin pyöröpuikkoja. 

Aina käsiala oli epätasainen ja 

työ ei soljunut kunnolla puikoilla.

Yritin purkaa, 

mutta eihän se purkautunut.

Langan karvat olivat niin solmussa keskenään.  

Aloitin alusta. 

Ei ollut yhtään helpompaa. 

Ohje itsessään oli hyvin selkeä, 

mutta neulekäsialani, 

puikot ja lanka eivät vain löytäneet yhteistä säveltä. 

Päätin, että neulon huivin ilman ohjetta

justiinsa niin, kuin huvittaa

ja mahdollisimman nopeasti, 

että pääsen siitä äkkiä eroon. 

Sitä nopeutta ei ilmestynyt

tämän työn tekemisessä missään vaiheessa, 

mutta valmiiksi sen sain. 

Joku varmaan neuloisi tällaisen parissa illassa. 

Minulla meni pari vuotta. 

Kun huivi oli valmis, 

neuloin siihen vielä i-cord-reunuksen, 

jotta saisin kaiken langan kulumaan, 

ettei minun tarvitsisi sitä lankarullaa nähdä enää koskaan.

Ihan kivahan tästä tuli 

ja niin superpehmoinen. 

Varmasti pääsee käyttöön. 

Kesäkuun viluisina iltoina tätä jo käyttelinkin, 

mutta - huh hellettä - 

onneksi sain laittaa huivin vielä odottamaan

syksyn kalsakampia kelejä.  

 

Nyt on helle hellinnyt jo monta päivää. 

Vilpoisa järvi on ollut jokaisen päivän pelastus. 

Mikä on Sinun hellepäiväsi helpottaja?

*****

Yleensä olen postauksen loppuun laittanut 

ohjeen ja lankamerkin. 

Nyt ei ole ohjetta, 

kun se on tehty ihan oman mielen mukaan. 

Ja lankarullien vyötteetkin on työn tuoksinassa kadonneet. 

Lanka on jotain todella ohutta mohairia. 

Pst! 

Olen neulonut kuluneen puolen vuoden aikana

myös neuletakin. 

Siitä tuli norsulle teltta. 

Ja kuten arvannet, 

se on purettu langoiksi.

Nyt langat odottelevat uutta neulomisinnostusta. 

Siihen saattaa tovi vierähtää. 

Onneksi ne langat purkautuivat hyvin. 

Jatkossa keskityn vain purkautuviin lankoihin.

Ja näiden kahden neulomuksen jälkeen

 oikeastaan ei tarvitse yhtään ihmetellä, 

miksi blogipostauksia syntyilee 

niin harvakseltaan. 

Koska Suomen kesä... merinovillaiset viitat

Kesäkuu oli pilvinen ja kolea. 

Useana päivänä myös tuulinen.

Aurinkoisina päivinäkään helle ei hellinyt.

Kesähepeneitä oli kuitenkin halu ommella.

Mutta millaisia? 

Surautin just kelien mukaiset ompelukset. 

Kaksi merinovillaista viittaa. 

Ne lämmittivät suloisesti

kesäkuun lopun viluisissa puuskatuulissa. 

Siniseen viittaan tein hupun, 

vaaleaan valitsin avaran putkikauluksen. 

Viitat ovat ihan lempivaatteitani. 

Viitta on helppo pukea

minkä tahansa vaatteen pariksi.

Viitta on rento ja mukava päällä.

Ulkona tuoksuu juhannusruusu. 

Se tarkoittaa, että on keskikesä. 

Tälle ja huomiselle ennustetaan kuitenkin kovaa sadetta. 

Ihan extempore varasin meille yhdeksi yöksi 

huoneen kylpylähotellista. 

Poreissa ja saunan löylyissä ei haittaa, 

vaikka ulkona sataa, ukkostaa ja myrskyää. 

Miten sinä vietät sateista lomapäivää?

Lempeyttä ja myötätuulia Sinun heinäkuun päiviisi!

******

Ponchoissani kaavana on Unelmallisen Ilta. 

 

Pieniä peittoja sairaalan pienimmille

Lopultakin se tapahtui. 

Sain vietyä viime vuosien aikana ommellut, 

valmiit, pienet tilkkupeitot

Jyväskylän keskussairaalan "vauvateholle". 

Ilolla ottivat peitot vastaan.

Ja somen mukaan

osa peitoista on jo jaettukin 

iloksi pienokaisten perheille. 

Tämä kuva on lainattu Instagramista tililtä synnytykset_hyvaks.

Peittojen tilkkuset 

ovat jämiä muista ompeluksista. 

Nämä tilkut tuovat monenlaisia muistoja 

kyllä itsellä mieleen. 

Paljon iloisia ja onnellisia muistoja!

Pienillä peitoilla on tarkoitus tuoda 

iloa ja hyvää mieltä. 

Peiton saa muistoksi teho-osastojaksolta. 

Kahden nuorimman lapseni kanssa 

olen ottanut elämään vauhtia samalta osastolta. 

Kiitollisena ja lämmöllä niitä aikoja muistelen. 

Peittojen myötä haluan toivottaa kaikille 

tehovauvoille ja heidän perheilleen

iloa ja valoa, 

myötätuulta 

ja toiveikasta tulevaisuutta. 

******

Tällä hetkellä kesä alkaa olla kauneimmillaan. 

On juhannusaatto. 

Kielot kukkivat

ja syreenit tuoksuvat. 

Niin ihana nauttia kesästä, 

vaikka aika sateista ja koleaa on viime päivinä ollutkin. 

Onnellista keskikesän juhlaa justiinsa Sinulle!

Orvokkikortteja

 

Alkukesä on ollut juhlaisaa aikaa. 

Olemme saaneet juhlia synttärit,

 kahdet rippijuhlat, 

yhdet valmistujaiset

ja kirsikkana kakussa

oman esikoisen lakkiaiset. 

Lisäksi olisi ollut kahden sukulaistytön lakkiaiset, 

joihin emme omien juhlien vuoksi päässeet. 

Juhlia varten innostuin testaamaan orvokkikortteja. 

Ja tulihan näistä ihan kauniita. 

Kortteja varten kävin poimimassa 

pihan ruukuista orvokin kukkia. 

Korttikartonkina käytin 

paksua akvarellipaperia. 

Se imi hyvin kukan omaa väriä.

Kukat aseteltiin akvarellipaperia vasten "kasvot alaspäin". 

Peitin kukat talouspaperilla. 

Sen jälkeen naputtelin vasaralla kukkien päältä,

kunnes talouspaperi näytti siltä,

että koko kukinto on naputeltu. 

Lopuksi poistin kortin päältä talouspaperin 

ja varovasti myös orvokin jämät. 

Raaputin loput jämät veitsen kärjellä. 

Kauniiseen korttiin on mukava kirjoittaa

onnentoivotukset

ja lämpöiset ajatukset

elämän juhlahetkessä. 

❤❤❤

Loppuun laitan muutaman juhlatunnelmakuvan lakkiaisistamme.

Leipomuksia värkkäilin Tyttäreni kanssa pitkin toukokuuta. 

Meillä oli sydänlämpöiset juhlat. 

Niistä jäi paljon ihania muistoja 

ja vahvasti kannateltu olo. 

Ihanaa keskikesän aikaa justiinsa Sinulle!

❤❤❤

Rusetti korkkikankaasta

 

Juhlavalmisteluja:

suunnittelua, 

leipomista, 

juhlakutsuja,

pientä siivoilua, 

lisää suunnittelua, 

lisää leipomista

ja ihan vähän ompelua. 

Yhden rusetin verran.

Vanhin pojistani saa viikon päästä ylioppilaslakin päähänsä. 

Hänen lakkiaisiaan olen viime viikkoina valmistellut.

Keskimmäinen pojistani saa samaan aikaan peruskoulunsa päätökseen. 

Myös se on hyvä syy juhlia. 

Ysiläiselle ompelinkin korkkikankaasta rusetin 

ysien omaan juhlaan, Ysigaalaan. 

Toivon molemmille pojilleni valoisaa tulevaisuutta. 

Toivottavasti tulevaisuuden haaveet kantavat

ja sopivat opiskelupaikat löytyvät.

Upeita nuoria miehiä!

Olen ylpeä ja onnellinen heistä. 

❤❤❤

Ohjeen korkkiseen rusettiin löysin täältä, KLIK.

Itse laitoin ohjeesta poiketen kuminauhan rusetin nauhaksi.

Toivottavasti se toimii hyvin.