Joulukuun 11. päivä

Yllätin Poikani 

valmiilla aamupalavoileivillä. 

Hyvän tuulen aamupala!

Hyvää mieltä voi levittää niin monella tapaa. 

Ja useat keinot ovat melkeinpä ilmaisia. 

"... Petteri vois nenässään 

valon tuoda pimeään...."

Kylläpä muuten uusi lumi valaiseekin valtavasti

näitä vuoden pimeimpiä päiviä. 

Kenties vielä enemmän kuin Petterin nenä. 

Huomenna on taas perjantai. 

Kylläpä arkiviikko taas hujahti nopeasti. 

Millä helpolla keinolla Sinä aiot ilahduttaa

lähimpien ihmisten päivää 

tänään, huomenna tai lähipäivinä?

❤❤❤

 

Joulukuun 10. päivä

Tänään on joulukortti-ilta. 

Nimittäin huomennahan on viimeinen päivä, 

jolloin joulukortit voi lähettää 

edullisemmalla hinnalla. 

Tein nipun kortteja jo marraskuussa, 

mutta ne olen ehtinyt jo jaella. 

Tänä iltana taidan tehdä muutaman kortin lisää.

Tänä vuonna olen tehnyt kortit

jemmasta löytyneistä 

valmiista korttipohjista

ja Marimekon kangastilkuista

sekä pienistä kimaltavista strasseista.

Yksinkertaisia, kauniita ja nopeita tehdä.

Mukavaa iltaa Sinulle

joulukorttien parissa 

tai ilman kortteja!

Nyt minä laitan soimaan jonkun joulukonsertin, 

keitän glögiä

ja alan askarteluhommiin. 

❤❤❤

 

Joulukuun 9. päivä

 

"Aivan ihana just paistettu

sämpylä tuoksuu täällä."

Kuopus tulee koulusta

ja haistaa heti ulko-ovelta 

tuoreet leipomukset. 

Juuri tämän tunteen halusin tänään

antaa koulusta palaaville Pojilleni. 

Sama muisto ponnahtaa muistiini

omasta lapsuudesta. 

Lämmin ja rakas muisto!

Mikä onkaan parempaa kuin 

tuore sämpylä 

just keitetyn keiton kanssa.

Rakkautta on laittaa päivällinen valmiiksi toisille, 

kun itse on päässyt töistä jo yhdeltä. 

Leipä tuo niin arkinen asia, 

se taipuu kyllä lahjaksikin.

Kaivelin arkistojen kätköistä

kuvan leipäkranssista, 

jonka vein ystäväperheelle

muutama joulunalus sitten.

Syötävät lahjat ovat aina hyvä vaihtoehto.

Tämän päivän pienestä sämpyläyllätyksestä

jäi mukava mieli itselleni. 

Voisinpa tehdä pienen yllätyksen 

jollekin aamupalallekin. 

Ei yllätysten tarvitse olla tämän suurempia, 

ei joulun aikaan, 

eikä muulloinkaan. 

Mukavia yllätyksiä Sinunkin päiviisi! 

❤❤❤

Joulukuun 8. päivä

"On hanget korkeat, nietokset,

vaan joulu, joulu on meillä!

On kylmät paukkuvat pakkaset

ja tuimat Pohjolan tuuloset, 

vaan joulu, joulu on meillä."

Tänään Suomalaisen musiikin 

ja Jean Sibeliuksen päivänä

on kiva hyräillä tätä tuttua Sibeliuksen joululaulua. 

Lunta ja pakkasia on saatu odotella. 

Tänään tuli lunta, 

mutta pakkaset vielä puuttuvat. 

Minua tervehti äsken töistä palattuani

lumiukko pihan reunassa. 

Esikoinen oli tehnyt päivällä lumityöt

 - ja samalla innolla pyöräyttänyt ukon ja lyhdynkin.

Kyllä lumi saa ihmisen iloiselle mielelle.

Vai saako?

Oi, jospa olisi valkoinen joulu

ja lunta niin paljon, että pääsisi hiihtämään. 

Sitä minä toivon. 

Toivotko sinäkin?

Joulukuun 7. päivä

 

Nyt syttyy toinen kynttilä ja valo laajenee. 

Toinen kynttilä on rauhan kynttilä. 

Toivon Sinulle rauhallista toisen adventtisunnuntain iltaa

ja kiireetöntä alkavaa arkiviikkoa.

Toivottavasti löydät sopivasti 

aikaa rauhoittumiselle

kaikkien joulunaluspuuhien keskellä.

❤❤❤

Joulukuun 6. päivä

Tervehdys itsenäisyyspäivän iltaan!

Sain aamulla herätä 

lapsuuskodistani. 

Vanhemmilleni, 

Talvisodan aikana syntyneille ,  

itsenäisyyspäivä on merkityksellinen. 

"Ensin on joulu ja pääsiäinen, 

sitten kolmantena itsenäisyyspäivä",

totesi Äitini aamulla.

Puheet kääntyivät sodan aikaan

monta kertaa. 

Ja kiitollisuuteen, 

että nyt on rauha. 

Isäni muisteli varusmiesaikojaan. 

Maanpuolustustahto oli ollut korkealla. 

Sodan varjo ulottui silloin vielä vahvana mieliin. 

Isänmaa haluttiin säilyttää itsenäisenä. 

Isäni käveli kirjakaapilleen. 

Hän palasi sieltä pieni kirjanen kädessään:

"Oulun varuskunnan virsikirja

- tämän olen halunnut säilyttää muistona 

armeija-ajasta."

Yhdessä sitä selasimme. 

Tärkeä hetki. 

Muistot koskettivat sydäntä.

"Siunaa ja varjele meitä, 

Korkein kädelläs." 

Se on ollut tärkeä rukous silloin, 

ja on se tärkeä tänäänkin.

Itsenäinen kotimaa ei ole 

itsestäänselvyys.

 

Toivotan Suomelle pitkää rauhan aikaa

ja Sinulle hyvää itsenäisyyspäivän iltaa!

❤❤❤

"Ei laaksoa, 

ei kukkulaa, 

ei vettä, rantaa rakkaampaa

kuin kotimaa tää pohjoinen, 

maa kallis isien."

Joulukuun 5. päivä

 

"Petteri vois nenässään

valon tuoda pimeään..."

Kyllä onkin todella pimeää, 

mutta mitä ihmettä tämän oven takana tapahtuu?

"Joulu on taas, 

joulu on taas..."

"Reippahasti käypi askeleet, 

äidin hommat on niin kiireiset"

- ja opettajan varsinkin. 

On tekemättömät sivut ja saavuttamattomat tavoitteet,

on arvioinnit ja joulujuhlavalmistelut,

on viimeiset kokeet ja jouluaskartelut,.

Ah, ne askartelut!

"Joulu tarttuu käpälään, 

joulu tarttuu tassuun, 

joulu tarttuu siipisulkiin, 

joulu tarttuu massuun." 

--- 

Ja arvaa, mikä myöskin tarttuu?

Liisteri!

Ai että! 

Käpälään, tassuun ja massuun

tarttuu jos jonkinmoista 

sanomalehtisuikaletta ja maalarinteippitolloa, 

kun pulloa liisteröidään sanomalehtisuikaleilla tontuksi.

Mutta tekemisen ilo

- se ihan hykerryttää. 

Ja valmis työ palkitsee.  

"On villiä melskettä, 

helinää helskettä 

pienten tiukujen"

- ja totta puhuen

välillä isompienkin. 

"Hän urkkii, 

kurkkii ja vakoilee.

On hällä kuulolaitteet ja kiikarit, 

ja kaikki poikaviikarit hän tuntee ennestään..."

Mutta ihmeesti ne viikarit

innostuu vielä laskemaan ja lukemaan,

sekä kirjoitustehtäviä ratkomaan. 

Ja sadun lumo, 

se iskee aina uudestaan.

"... on hiirellä lapsia mukanansa kaksikymmentäkuus."

"Pikkuinen tonttu se hiipi näin,

jalassa tossut väärinpäin."

Ja monena päivänä vieläpä märkänä, 

kun vettä vain sataa, 

vaikka lunta on tilattu.

Mutta ei ne märät sukat

paljon hidasta. 

Niillä on kiva sutia

jälkiä luokan kivilattiaan.

"Tip tap

tip tap

tipe tipe tip tap

tip tip tap."

Nyt olen arviointikeskustelut pitänyt

ja luokassa saanut hommat hyvälle mallille.

Joulujuhlaohjelmaharjoituksetkin ovat aluillaan.

Tonttulakki on sujautettu päähän. 

Kiireen ja hässäkän 

heitin roskakoriin.

Tästä se joulu alkaa.

"Hiljaa, hiljaa 

joulun kellot kajahtaa." 

Ainakin mielessä. 

❤❤❤

Kuvassa olevat valmiit pullotontut

ovat minun aiemmin tekemiäni. 

Tämän vuotiset tontut ovat vielä kesken.

Näiden teko-ohje löytyy täältä, KLIK.

Kanssani samassa kuvassa on aiemmin syksyllä 

virkkaamani pingviini. 

Se on luokan maskotti. 

Siitä löytyy juttu täältä, KLIK.

Joulukuun 4. päivä

Mikä se on?

Se on paperin sisällä piilossa. 

Paperi on kiiltävän kaunis ja rapiseva. 

Sisus on makean herkullinen.

Mikä se on?

No, joulusuklaa tietenkin. 

****

Mikä se on?

Se on sokeripintainen. 

Se on vihreä pieni pallo.

Se on marmeladisen houkuttava.

Mikä se on?

No, Vihreä kuula tietenkin.

****

Mikä se on?

Se on kuin mokkapala.

Se on on kuin Kinderpiirakka. 

Se maistui ihan Vihreälle kuulalle.

Se vie kielen mennessään.

Mikä se on?

No, Vihreäkuulamokkapala - tietenkin. 

Tein vihreäkuulamokkapaloja

ensimmäisen adventin päiväkahville. 

Ihan herkku!

Minkälaista uutta jouluherkkua 

Sinä meinaat testata tänä vuonna?

Vai pitäydytkö vanhoissa tutuissa?

❤❤❤

Tämän herkun resepti löytyy Instagramista

withchocolatechips-tililtä. 

Joulukuun 3. päivä

Tarvitsen silmän iloa. 

Nautin kauneudesta ympärillä. 

Ilahdun pienistä yksityiskohdista.

Keittiön lipaston päällä jouluasetelma

ehtii muuttua 

monta kertaa 

joulun alla. 

Kuuset saatetaan istuttaa toiseen kohtaan. 

Taloihin voivat muuttaa asukkaat. 

Hyasintit ehkä kasvavat ulos ruukustaan. 

Tonttukin voi lähteä

tarkkailupuuhistaan muihin hommiin.

Se mikä on ja pysyy, 

on seinävaate: 

"Tule joulu kultainen".

Sen sanoma on tärkeä.

Minun jouluni ei tarvitse olla 

kultainen ja kallis,

euromäärillä mitattava. 

Toivon jouluni olevan kultainen, 

rakas, onnellinen, lämmin ja lempeä.

Miten yhdellä sanalla voikin olla 

kaksi niin eri merkitystä?

❤❤❤

Kuuset olen tehnyt jo aiemmin. 

Niistä löytyy juttu täältä, KLIK

ja täältä, KLIK.

Seinävaatteesta on juttua täällä, KLIK

Joulukuun 2. päivä

Joulukalenteri on kuin 

vintin portaat. 

Yhtä yllätyksellistä, 

mitä miltäkin askelmalta löytyy. 

Varmaa kuitenkin on, 

että aina jotain löytyy.

Aika usein jotain tavanomaista.

Joskus jotain yllättävääkin.

 

Mitä ihmettä portaiden nurkassa

tänään lymyää?

Siellähän kurkkii kolme tonttua 

kahden kuusen katveessa.

Ja pilkistää sieltä suuri ruskea talokin, 

jossa on paljon

omituisia luukkuja.

Jos jäisin tähän vakoilemaan, 

näkisin, kuinka 

Keskimmäinen Poikani

menisi talon luokse, 

kumartuisi kakkosluukun kohdalle, 

nappaisi suklaan suuhunsa

ja jatkaisi matkaa vinttiin opiskelemaan.  

Hänen toiveestaan täytin talon luukut 

tummalla suklaalla.

Nuorempi Poikani halusi ostoisen karkkikalenterin. 

Hän on taitaa olla siinä iässä, 

että ostoinen on parempi, 
(koska se on kalliimpi
ja kalliimman täytyy olla parempi). 😊

Ja sellainen on kavereillakin. 

Sellaisen kalenterin hänelle ilomielellä soin. 

Kiva toteuttaa pieniä toiveita. 

❤❤❤


Onko Sinulla joulukalenteri? 

Minulla on kaksi aivan erilaista. 

Saatan joku päivä niitä "vilauttaa". 

Niistä molemmista on sekä iloa että hyötyä.

Arvaatkos, millaisia minun joulukalenterini ovat? 

❤❤❤

Punaharmaat tontut ovat Tyttäreni virkkaamia. 

Niistä löytyy juttua täältä, KLIK ja KLIK.

Joulukuun 1. päivä

 

Tuntui melkein juhlalliselta laittaa 

adventin aattoiltana valkoiset kynttilät

kynttilätarjottimelle odottamaan seuraavaa aamua. 

Aamuhämärässä sytytän ensimmäisen kynttilän.

Askel kohti joulua on otettu. 

Toivon kynttilä on syttynyt.

Miten paljon sitä ihminen toivookaan?

Toivoo itselle, 

toivoo toiselle, 

toivoo tutulle ja tuntemattomalle. 

Toivoo rauhaa, 

toivoo terveyttä, 

toivoo iloa ja pitkää ikää. 

Toivoo haaveiden täyttymystä, 

toivoo unelmien kestämistä.

Toivoo toivoa, 

toiveikkuutta,

toivon näköaloja. 

Illalla talo hiljenee. 

Adventtikynttilöiden juurelta herkut on syöty.

Rakkaat adventtivieraat ovat palanneet kotiinsa.

Hetken istun hämärässä ja toivon. 

Toiveet ovat pieniä ja isoja. 

Toiveet kääntyvät joulun aikaan.

Toivon, että meidän joulustamme tulisi meidän näköisemme. 

Toivon, että kaikkea tekemistä värittäisi tekemisen ilo.

Toivon, että kiire ei kiristelisi hampaitaan.

Toivon lempeää adventin aikaa

Sinulle ja itselleni. 

Toivon. 

❤❤❤

Muutamia toiveita blogin joulukalenterista on tullut. 

Kiitos niistä toiveista. 

En usko, että saan sellaista jokapäiväistä kalenteria

 tänä vuonna aikaiseksi. 

Tällaisia ajatelmaluukkuja kuvan tai parin kera 

saattaa tipahdella satunnaisesti. 

Käy kurkkailemassa, 

jos siltä tuntuu. 

Ulkoloikka ja ovikranssi

 

Olen viettänyt syyslomaa

sen suuremmin suunnittelematta. 

Sen verran itseni kanssa sovin, 

että päivittäin pitää tehdä 

jonkinmoinen ulkoloikka:

käydä lenkillä, haravoida, 

laittaa pihaa talviteloille. 

Tänään loikkasin tekemään 

ovikranssin.

Pyörittelin kranssin pihlajan oksan ympärille. 

Kukkana käytin valkoista callunaa. 

Lisäksi laitoin muutaman lyhykäisen

haavan oksan, 

jotka olivat tipahtaneet puusta pihamaalle. 

Lopuksi viimeistelin ruskealla rusetilla. 

Halusin kranssista keveän ja ilmavan.

Sellainen siitä tulikin.

*****

Jonkin verran lomalla olen lueskellutkin. 

Kirjallisuus on ollut "hieman" työpainotteista, 

mutta olen lukenut sellaisella sopivan rennolla lomaotteella. 

Viimeisimmäksi luin kirjan Ulkoloikka. 

Luin sen inspiraatioksi omaan työhöni. 

Kahden kollegan kanssa olemme

kokeilleet syksyn ajan perjantaisin ulkona oppimista.

Tulokset ovat mukavan myönteiset. 

Aiomme jatkaa.  

Aiempi lukemani kirja oli Luokka haltuun! 

ja tänään aloittelin kirjaa Työrauha luokkaan. 

Ulkona oppimisen lisäksi syksyn toinen 

pinnalla ollut asia käynee ilmi näiden kirjojen nimistä. 

Toivoisin, että työrauha tulisi lomatuliaisena luokkaamme. 

Peukut pystyyn!

Uskon, että näin käy. 

Joku saattaa ajatella, 

että onko noita pakko lomalla lueskella. 

Ei ole pakko, 

mutta mukava se on silti peilata ja tuulettaa omia ajatuksia. 

Ja vähän oppiakin. 

*****

Palataan vielä ulkoloikkaan. 

Loman alussa loikkasin perheeni kanssa päiväksi 

retkeilemään Salamajärven kansallispuistoon. 

Tuuli oli kylmä, kova ja puuskainen. 

Siitä huolimatta metsä teki tehtävänsä:

ihastutti ja ihmetytti, 

rentoutti ja hoiti. 

Loma kestää vielä viikonlopun verran. 

Syksy jatkuu kauemmin.

Iloa syksyisiin päiviisi! 

❤❤❤

Tällä postauksella osallistun 

samalla Kristiina K:n lokakuun haasteeseen, 

jonka aihe on Viimeksi lukemani kirja, KLIK.

Sormikkaat

 

Neuloin sormikkaat. 

Ihan perinteiset ja yksinkertaiset. 

Ilman mitään pintaneuleita 

tai koristeluja. 

Edelliset sormikkaat olen neulonut 

ehkä kolme vuosikymmentä sitten. 

Piti ihan ohjekin etsiä. 

Näistä tuli kyllä aika nätit.

Ihan syyslempiväriset!

Tänään minulla on ensimmäinen syyslomapäivä. 

Kyllä loma on ihmisen parasta aikaa, 

vaikka töissäkin on ihan jees. 

Mitään erityistä ohjelmaa lomalle ei ole,

mikä tuntuu tällä hetkellä 

kaikkein parhaimmalle suunnitelmalle.

Annetaan ajatusten tuulettua tuulen tuiverruksessa. 

Ihastellaan ruskavärejä ja syksyistä luontoa. 

Levätään ja nautitaan!

❤❤❤

Sormikkaiden langat ovat Novitan Seiskaveikan jämiä. 

Perussormikkaiden ohje löytyy täältä, KLIK.

#jämätjajemmatkäyttöön

Kaikenlaista pehmoilua

 

Syksy on saapunut:

syyssateet, tuulen tuiverrus, 

kurkiaurat ja ruskan värit. 

Illalla pehmeä pimeys kietoo vilttiinsä

ja vasta aamun tullen valo voittaa pimeyden. 

Tänään yö on pitempi kuin päivä. 

Pimeä on antaa luvan levolle

ja tahdin hidastamiselle. 

Blogi päivittyy tasaisen hitaasti. 

Tällä kertaa kertoilen, 

mitä pieniä käsitöitä olen tehnyt elo-syyskuussa.

Kun koulu alkoi, 

Lukiopoikani toivoi, 

että hän saisi uuden penaalin. 

Sellaista ei ole ollut kuulemma muutamaan vuoteen, 

kun yläkoulussa kynä ja kumi kulkivat repun taskussa. 

Mieleni pehmeni heti

ja ihan muutamassa hetkessä ompelin hänelle 

korkkikankaisen penaalin.  

Tämä malli on niin nopea, 

että sen ehtii hyvin iltahetkessäkin ommella. 

Tällaiseen kahden sauman penaaliin löytyy hyvä ohje ainakin täältä, KLIK.

Penaalin kanssa samoihin aikoihin tuli toinenkin hellyttävä toive. 

Aikuisikään ehtinyt Kummipoikani toivoi, 

että tekisin hänelle lämmikeviitan

sadeviitan alle. 

Tämä oli erikoinen toive, 

ja halusin tietenkin sen toteuttaa. 

Viitasta ei ole kuvaa, 

mutta tein sen samalla kaavalla

kuin omat viittani, KLIK.

Kankaana oli fleece. 

Ihanan pehmoinenhan siitä tuli. 

Saumoihin ompelin mukaan paljon lämpimiä ajatuksia. 

Kolmas toiveompelus tähän syksyyn oli 

lapsuusajan Koulukaverini haave saada 

uusi vyölaukku ja

pari avainnauhaa. 

Ne lähtivät eilen postiin. 

Toivottavasti ovat saajalleen mieluisat. 

Meille aikuisille tällaiset pehmeät paketit

ovat usein mieluisia. 

Mieheni sen sijaan muistelee usein, 

miten hän lapsena inhosi pehmeitä joulupaketteja. 

Tämän vyölaukun kaava ja ohjeet muuten löytyvät täältä, KLIK.

Vyölaukun ompelemisen jälkeen tapahtui 

mukava lumipalloefekti. 

Tarkoituksenani oli vain vaihtaa keittiön verhot.

Ensin pesin keittiön ikkunat, 

jotta voin vaihtaa syysverhot puhtaisiin ikkunoihin. 

Kun keittiön ikkunat oli pesty, 

pesin kaikki muutkin ikkunat,

koska onhan se mukava katsella puhtaista ikkunoista. 

Sitten etsin ne verhot ja löysinkin. 

Siinä verhoja silittäessä hoksasin, 

että voisinpa ommella jonkun muun väriset verhot

kuin keltaiset. 

Tuumasta toimeen. 

Jemmasta löytyi kiva pellavainen Unikkokangaspala. 

Aika kapoiset kapat tuli, 

mutta mitä haittaa?

Jääpähän enemmän tilaa luonnovalolle. 

Ja kun verhot olivat valmiit, 

tarvittiin uusi tyynyliinakin puusohvan tyynyyn. 

Mukavan värinen oranssi oli siihen just passeli. 

Kyllä tyynyt pehmentävät kivasti puista sohvaa. 

Omenoita on sen verran riittänyt tänä syksynä, 

että hilloa olen tehnyt muutamaan otteeseen. 

Hyväksi keitetty pehmeä omenahillo 

on meillä kaikkien suosikkia 

puuroon tai maustamattomaan jogurttiin. 

Kuvassa olevissa hillopurkeissa on 

omenaa ja karviaista. 

Vaikka pehmeä omenahillo vie kielen mennessään, 

niin lämmin ja pehmeä voisilmäpulla se vasta viekin.

Viime perjantaina Kuopus toivoi koulusta palatessaan,

että olisipa vastapaistettuja voisilmäpullia. 

Parin tunnin päästä niitä olikin. 

Ai nam!

Kristiina K:n blogissa 

syyskuun haaste on Pehmeä, KLIK.

Pitkin syyskuuta olen miettinyt, 

mitä pehmeää esittelisin. 

Hoksasin, 

että melkein mitä tahansa teen, 

lopputulos on melko pehmeä. 

Tai ainakin ajatukset ovat aika pehmoisia

kaikenmoisia hommia tehdessä. 

Ehkä sitä pehmenee, 

kun ikää tulee lisää. 

Alkaa nähdä asioita lempeämmin. 

Ehkä terävimmät särmät ovat hioutuneet.

Pehmoilee tekemistensä kanssa.

Uuden tyynyn vierelle keittiön puusohvalle on 

keräytynyt pehmeä kasa. 

Syysiltojen hämärtyessä

pehmeistä langoista neulominen 

on terapeuttisen ihanaa. 

Kohta ensimmäinen neulomus on valmis. 

Sitten työn alle lähtee perinteiset villasukat. 

Niitä on toivottu, 

ja siihen toiveeseen haluan vastata. 

Tällaista pehmoilua tällä kertaa. 

Pehmoiletko sinäkin? 

Ja jos pehmoilet, millä tavalla? 

Toivon just Sinulle ruskan väriloistoa iloksi ja 

iltahämärien lempeyttä levoksi. 

Pehmoillaan oikein ajatuksen kanssa! 

❤❤❤