Paitoja, muistoja ja toiveita

 

Lapsosilla loppuu tänään kesäloma

ja koulutyö alkaa. 

Minä palasin töihin jo viime viikolla. 

Muistorikas kesäloma on takana ja arkinen aherrus edessä.

Millainen se kesäloma olikaan? 

Muistellaanpa.

Kurkistelimme moniin paikkoihin, 

vanhoihin tuttuihin, 

moniin uusiinkin loukkoihin. 

Tunturilta pohjoiseen ja etelään, 

hillan viereltä suohon vetelään. 

Teimme temppuja, 

kuin konsanaan Pesosen Viiru-kissa, 

villinä ja vapaana, 

trampoliinilla, 

nurmikolla ja Superparkissa.

Omalla pihalla leikimme, 

pelasimme, 

hyppäsimme, 

heitimme, 

polskimme 

ja molskimme. 

Välillä vain istahdimme alas, 

levähdimme ja huokaisimme, 

kun kuumuus meinasi meidät kaataa. 

Huh hellettä, 

onneksi on loma, 

ihan oma, 

ettei tarvitse raataa!

Pallon perässä on juostu ja voitettu. 

Välillä hävittykin.

Tasapeli on tullut harvoin.

Frisbeekiekko mukana on menty uusille maille, 

pelikentille ja areenoille,

Ouluun, Kokkolaan ja  

Kalajoen hietikoille.

On menty järvelle ja merelle, 

kuultu aaltojen loiskeet ja tuulen humina,

myös kaukaa kuuluva ukkosen kumina. 

Tunnettu poskilla pärskeet ja tuiverrus.

Ja oltu taas tukevasti maan kamaralla

ja kotoisan kurkihirren alla. 

On katsottu kauas ulapalle

 ja mietitty syntyjä syviä. 

On katsottu lähelle

ja koettu hetkiä hyviä.

On tavattu ystäviä, tuttuja ja serkkuja

ja yhdessä nautittu herkkuja. 

On koluttu yhdessä puistoja 

ja hankittu muistoja. 

Kesä on ollut helteinen. 

Metsä on ollut vehreä ja vihreä, 

ja nurmikin pääosin

- paitsi silloin kun auringon helle meinasi sen tainnuttaa. 

Taivas on ollut sininen ja valkoinen, 

usein ihan pilvetön.

Vain välillä hieman sateinen 

( - oikeasti vain muutaman kerran). 

Paljon on matoja tongittu, 

kaloja ongittu,

virvelöity ja jigattu,

ja kalan limassa housut liattu.

On oltu kotivesillä

ja vierailla pesillä,

lähilammilla, järvillä

ja Lapin purosilla.

Saamatta jäi haavesiika, 

mutta korvikkeeksi on tullut 

ahventa, haukea, kuhaa, 

taimenta ja harjusta.

Välillä ihan liikaa on ollut liikaa.

Maisemat ovat olleet 

välillä tasaisia, tylsiäkin

useammin metsäisiä, niittyisiä, 

rantaisia, hiekkaisia,

jylhiä, harjuisia, 

kallioisia, kivisiä, 

soisia ja monenmoisia. 

On ollut kylää, kaupunkia ja maaseutua. 

On ollut asutusta ja asumatonta erämaata. 

Niin monenlaista, ettei yhtäkkiä edes luetella saata.

Sellainen loma meillä oli. 

Kaikkien toiveita on yritetty kuunnella vuorollaan. 

Sinne on menty, 

mikä on kiinnostanut. 

Vielähän tuota olisi voinut jatkaa, 

tehdä vaikka pari matkaa, 

mutta nyt on taas työn aika. 

Toivottavasti loma on juurruttanut meitä

taas lujemmasti toisiimme.

Että olisimme perhe,

jossa jokainen kokee olevansa 

tärkeä ja rakastettu,

jossa ei haittaa erhe. 

Että jaksaisimme

kannustaa ja auttaa toisiamme alkavassa arjessa. 

Että löytäisimme haastavanakin päivänä

oman huumorimme esille

ja pääsisimme taas selkeille vesille. 

Ja että toisimme toisillemme iloa, 

ja harmaisiin päiviin valoa.  

Olemme tänään koko porukka samojen portaiden äärellä.

Kuopus on alimmalla ekaluokan rappusella aloittelemassa

ja Esikoinen ylimmällä ysin tasanteella lopettelemassa. 

Jospa jokaisen porras olisi sopivasti haastava, 

mutta silti riittävän tukeva. 

Toivon tyyntä ja selkeää kouluvuotta. 

Toivon jokaiselle

luottamusta itseen ja toiseen. 

Toivon onnistumisen kokemuksia. 

Sinä riität. 

Sinä olet hyvä just omana itsenäsi. 

Onnellista, muistorikasta kouluvuotta jokaiselle!

❤❤❤

Palasin kesämuistoihin ompelemieni paitojen avulla. 

Nuoremman pojan paidat on ommeltu Paapiin Osma-kaavalla, koossa 128cm.

Vanhemman pojan ja serkkupojan paidat on ommeltu 

Mekkotehtaan Kuusikko-kaavalla, koossa 150/160.