Joulukuun 23. päivä.
Huomenna on jo aatto.
Tämän vuoden blogijoulukalenteristani tuli hyvin tonttupainotteinen.
Koskaan ei etukäteen tiedä, millaiseksi kalenteri muodostuu,
kun ei tee luukkuja etukäteen valmiiksi.
Monta otsikkoa oli suunnitelmapaperissa,
mutta lopulta olen valinnut ihan muita aiheita.
Tänään viivähdän hetken tonttumuistoissa.
Kuopuksen kanssa aseteltiin
iso joukko tonttuja makuuhuoneen vanhan Singerin päälle.
"Onko tää kuin vanha?"
"Onko tää ollu sulla jo lapsena?"
"Ooksää teheny tään tontun?"
Tämä harmaapöksyinen pukkivanhus on kulkenut mukanani yli 40 vuotta.
Sain tämän pikkutyttönä Vanhemmiltani.
Pukki seisoi aikanaan valkoisella alustalla,
jossa oli paikka ohuelle kynttilälle.
Pukin kynttilä sytytettiin joulukuun ajan
aamupuurolautasen viereen
ja tietenkin joulupuurolla myös.
Ajatella, miten ihana perinne!
Kolmella muulla sisaruksellani oli samanmoiset kynttilänjalat,
mutta niissä oli erilainen hahmo.
Toinen merkittävä tonttu on tämä Kummisedältä
joululahjaksi saamani koriste.
joululahjaksi saamani koriste.
Tällä on selvästi tarkkailijan luonne.
Tämä on sen verran kiikkerä,
että se keikahtaa ihan pienestäkin pöydän heilahduksesta.
Monet muut koristeet ovat aikojen saatossa
kadonneet, hajonneet tai päässeet kirppispöydälle.
Tämä on kulkenut mukanani kaikki mutkat.
Kunpa itsekin osaisi joskus antaa Kummilapsille
jotain sellaista,
joka kulkisi mukana aikuisuuteen asti.
Kolmas tonttu,
jonka esittelin on tämä wc-paperihylsytonttu.
Tein sen tokaluokkalaisena.
Ai, sitä onnen määrää,
kun lopputulos oli näin komea.
Parasta lapsesta oli upea parta.
Onni, että tämä on säästynyt.
Tänä vuonna tonttuset valloittivat nukkekodin ympäristöineen.
Laitoin ne kaikki keskitetysti esille samaan paikkaan.
Niin, tai on tonttuja muuallakin,
portaikossa, uunin pankolla ja peilipöydällä -
mutta kaikki paripuolet ja yksittäiset tonttuset
saivat tulla nukkekodin suojaan.
Ihana valopilkku!
On villiä melskettä,
helinää helskettä
pienten tiukujen....
On pieniä posliinisia tonttuja,
joiden alkuperää en edes muista.
On tonttusia ja hiiruleita,
jotka olen saanut Oppilailtani
tai Lapseni ovat saaneet lahjaksi jostakin.
Tänään on vielä puuhastelupäivä.
Koristellaan kuusi,
leivotaan leipää ja pullaa
sekä pestään keittiön lattia.
Ensin kuitenkin lähden kauppaan.
Jospa ehtisin ennen ruuhkaa.
Mukavia jouluvalmisteluita
sinne ruudun toisellekin puolelle!
❤❤❤
Kivoja tarinoita tontuillasi ja niin merkityksellisiä. Vanhat tontut on viisaimpia ja tärkeimpiä. Koko historiaansa ei kannata heittää pois, oma askartelema tonttu vuosikymmenten takaa on jo suuri aarre! Kiva idea tuo nukkekodin täyttäminen jouluisasti tontuilla ja valoilla, ties vaikka ensi vuonna otan idean käyttöön..
VastaaPoistaKiitos! Itsekin olen niin onnellinen noista muistoista ja siitä, että nuo esineet ovat vielä tallessa. <3 Nukkekodin Isäni on tehnyt minulle yli 40 vuotta sitten. Siellä ei ole enää mitään alkuperäistä esinettä tai kalustetta, mutta talo itsessään on alkuperäisessä retroisessa värityksessään. Tontut mahtuvat siellä hyvin oleilemaan joulun ajan. :)
PoistaMistä tietää tulevansa vanhaksi? Alkaa perinteet kiinnostamaan. Näin on ainakin käynyt minulle. Tänä syksynä olen kotiuttanut vanhat alaluokkien Aapisen ja lukukirjan. Onneksi nettikirpputoreilta löytyi. Omani kun on ajan sitten luettu pikkusisarusten toimesta kierrätyskuntoon. Lapsuuden aikainen joulupostimerkkikokoelma on myös tänä vuonna saatu täydelliseksi. Nyt minulla on kaikki Suomessa ilmestyneet joulupostimerkit. Myös oma ja mieheni sukupuu kiinnostaa. Sukupolvienketju liittää minut ja perheeni osaksi tätä jatkumoa.
VastaaPoistaMinua harmittaa, kun lapsuudestani ei ole säästynyt mitään askartelua tai käsityötä. Nyt jemmaan omille muistohenlaatikkoon parhaat ja sykähdyttävimmät taideteokset. Niitä ollaan yhdessä käyty läpi, että mitä säästetään.
Sain keraamisen tontun ala-asteella pikkujoululahjaksi. Nyt olen sitten sillä silmällä katsellut kirpputoreja, että löytyiskö hän samanlaista. Omani kun on särkynyt ajat sitten. Ei ole vielä tärpännyt.
Perinteet kuuluvat jouluun. Haluaa saada hetken muistoissa palan lapsuuden jouluista. Sen tunnelmasta ja kutkuttavasta jännityksestä. Mitkä sen paremmin sitä tuovat kuin vanhat esineet, tuoksut, maut ja sen ajan joululaulut.
Mukavaa aaton aattoa sinulle kuomaseni! - Rusetiina
Ihania ajatuksia, Rusetiina, olet kirjoittanut. <3 Kuin omiani. <3
PoistaMinullakin on oma aapinen tallessa, mutta se on melko luettu juurikin pikkusisarusten toimesta. :D Minulla on kuitenkin säilynyt monenmoisia leluja, nukkeja ja kirjoja omasta lapsuudestani. Samoin valokuvia. Ne ovat kyllä niin aarteita.
Meilläkin on lapsilla muistojenlaatikot, joihin on talletettu monenlaista lapsuuden esinettä ja vaatetta. Jokaisen laatikossa on mm. syntymäpäivän ja sitä seuraavan päivän sanomalehdet tallessa. Siitäpä voi sitten tutkia, mikä on tapahtunut syntymän aikoihin. Tapahtui niinä päivinä...
Sinullekin mukavaa aatonaattoa! <3
Iloista Joulun aikaa sinne teille. Vanhoissa joulukoristeissa onkin tallella se joulun taika.
VastaaPoistaKiitos! <3 Ja niissä on niin paljon ihania muistoja. :)
PoistaOi, ihania tonttuja ja tonttujen tarinoita. <3
VastaaPoistaMinustakin on ihana, että joulusta toiseen kulkee jotain vanhaa ja tuttua.
Kiva tuo nukkekodin hyödyntäminen tonttulaksi.
Minuylla oli haaveissa, josko olisimme tehneet tonttujen majan, mutta aika ei riittänyt.
Ehkäpä ensi jouluksi.
Kiitos! Tonttujen maja kuulostaa aivan mainiolle. Olisiko se ollut sisällä vai ulkona? :)
Poista