Kirjanmerkkejä

Mikä häntä se sieltä pilkottaa?

Minkä pompulajalat ja palleropää?

Selvästi kirjanmerkkejä, 

etkö nää?

Kolmasluokkalaisteni kanssa 

olemme kevään aikana virkkailleet kirjanmerkkejä. 

Välillä innokkaasti koukut viuhuen, 

välillä tsempaten kerros kerrokselta. 

 Virkkasin itselleni ensin leijonan. 

Oranssiharjaisen, 

keltaisen villikon, 

huiskahäntäisen

veikeän veikon. 

Sitten virkkasin linnun. 

Satulinnun satukirjan väliin. 

"Sille pitää tehdä siivet, 

että se voi lentää Satujen maahan",

minua opastettiin. 

"Ehtisitkö vielä virkata hiirenkin?"

oppilas haastaa opettajan. 

"Saatan ehtiä ensi kerraksi",

lupaan. 

"Hiiriä on niin monissa saduissa."

"On karhujakin monissa saduissa.

Osaatko semmoista virkata?"

Virkkasin karhun, 

sen jolla on vielä pitkä häntä. 

Kuka sitä karhua puijasikaan

pilkkimään hännällään? 

Ja sen jälkeen häntä 

on ollut lyhyen läntä. 

Mainioita kirjanmerkkejä oppilaat virkkasivat. 

Tuli eläimiä, 

jäätelöitä, porkkanoita, 

aurinko ja sateenkaarikin

sekä monia monia muita.

Toivottavasti kirjanmerkit 

pääsevät kesälomalla

lomalukemisten väliin. 

Loma onkin ihan mahtavan lähellä.

Hyvällä tsempillä vedetään vielä kaksi ja puoli viikkoa. 

Loma on ihan just!