Matto sanoo: "Nips, naps" - kierrätyshaaste, osa 2

Se valmistui,

lopultakin.

Vessan matto.

Se sanoo:

"Nips, naps!"

Purkulankoja,

lankakerän jämiä.

Monen värisiä.

Pilttipurkin kansia,

omia ja saatuja.

Virkkuukoukku

ja paksu neula.

Monta automatkaa, 

ajan tappamista,

pitkästyttävää odottelua.

Joutohetkiä.

Lopultakin se on valmis!

*****

NÄIN SE VALMISTUU!

Tarvitaan lankakeriä ja kansia.

Virkataan kannen kokoinen kiekko.

Kun kiekko on kannen kokoinen, 
virkataan pari kierrosta lisäämättä silmukoita, 

niin reunat nousevat pystyyn.

Laitetaan kansi syntyneeseen "kuppiin".

Virkataan takareikä umpeen.
Kannen voi pujottaa muutaman kavennuskierroksen jälkeenkin, 
kunhan vain huolehtii, 
että kansi mahtuu reiästä.

Virkkataan lisää. 

Yhdistetään nurjalta puolelta.

*****

Pst! Tämä ei ollut kyllä ompelua

eikä ole valmistunut kokonaisuudessaan tällä viikolla, 

mutta silti laitan sen kuulumaan Helmojen ja hepeneiden kierrätyshaasteeseen.

Purkin kansien kierrätystä,

purkulankojen käyttämistä

ja jämäkerien tuhoamista.

Ja kyllä minä neulaakin käytin, 

niin eikö siinä silloin ole ompeluakin mukana? ;)

Housut poikki ja hame halki - kierrätyshaaste, osa 1

Ilmassa on pallo.

Sen heitti Helmoja ja hepeneitä-blogin Krista.

Minä otin kopin. 

Otin vastaan haasteen. 

Haastoin itseni ompelemaan 

kaksi kesäkuun ensimmäistä viikkoa 

kierrätysmateriaalista.

Pitkin kevättä olen perkannut 

lasten vaatekaappeja ja aarrelaatikoita.

"Kirppikselle, lahjaksi,

lahjoitukseen, kankaankuteiksi,

roskiin, kierrätykseen."

Nyt on aika penkaista 

sitä suuren suurta 

kierrätysvaatekassia.

*****

Siellä on niitä, 

joita ei enää voi käyttää kukaan.

Ne ovat pahasti rikki 

tai hiutuneet puhki.

Niistä irrotetaan napit ja nyörit.
Saattaa joskus tarvita!

Siellä on niitä,

joita voi käyttää, 

jos niille tekee jotain.
Hyvää kangasta niissä ainakin on!

Siellä on niitä, 

joita ei raaski antaa kenellekään, 
vaikka ne eivät omille vekaroille mahdukaan.
Niissä vaatteissa on muistoja.
Niillä vaatteilla on tunnearvoa.

Niistä ommellaan nyt!

*****

Puhkikuluneet pöksyt, 
lahkeetkin vain puoleen pohkeeseen.

Lahje poikki.
Sortsit ovat valmiit.

Toisiin laitoin Neidin toiveesta resorit,

toisiin ompelin koristeompeleen 
ja kolme kukkanappia.

*****

Laatikosta löytyi myös Neidin vanha Me&I-liivihame,

kokoa 86/92.
Pieni, 
mutta aivan uudenveroinen.
Ah, niin paljon ihania muistoja, 
tunnearvoa siis.

Hame halki, 
kolme saumaa.

Onni-vauvalle haalarit.

***** 

Molempien vaatteiden resorit ovat 
käyttämättömiä tilkkusia 
Punaisen Mökin Akan Tilkkuvakasta.

Kukkanapit ovat joko käytettyjä tai jostain hamstrattuja, 

en mitenkään voi muistaa,

kukkanappipurkin kätköistä kaivettuja kuitenkin.

Kukkakortti, hiirikortti, kettukortti

Tilkkuja, 

kartongin paloja

ja muutamia ompeleita.

Kortteja ystäville, 

isoille ja pienille. 

Monenlaisiin muistamisiin 

kesän korvalla.

Auringonkeltainen takki

Keltainen kuin kesäinen aurinko,

norsu niin suuri ja mahtava,
samettia ja trikoota,

hulmuhelmainen kaava

ja hetki ompelukoneen surinaa.

Tuloksena Neidille takki ja pipo. 

Pipossa ruttu,
rutun vieressä sydän
ja sydämessä kukka. 

Takissa huppu, 
hupussa norsu
ja norsulla pallotasku. 

Neidillä takki, pipo, 
saappaat ja haavi.
Kyllä kelpaa etsiä perhosia. 




*****



Ruttupipo on summassa saksittu.
Takin malli on muunneltu vanhasta Ottobren kaavasta. 

Onnellinen ompelus

Onni, 
kerro minulle, 
mistä tulet,
mistä minä sinut tunnen. 
Onko sinulla ruusu korvan takana?
Silmissä kolme valtamerta,
huulilla kuuden kevään linnut
ja naurulle tuoksuvat tuulet?
Onni, 
jos minä nukun, 
herätä minut,
ravistele tyhjäksi 
minun surujeni pähkinäpuu.
Onni, 
kun se saapuu,
se kantaa suurta säkkiä sylissään.
Siihen minun murheeni kätkee kaikki,
virran vietäväksi heittää. 
- Tommy Tabermann-



Mikä tunnelma?

Mikä onni? 

Mikä sanojen helinä?

Niin osuva aihe.

Se tuoksu!

Ne silmät!

Ne huulet!

Ja ensimmäinen hymy!
Niistä minä huumaannun.
Minun onneni.

Onni on kesä.
Onni on sininen.
Onni on mustikkamätäs.
Onni on Pieni Mies uudessa haalarissa. 

******


Aloitusruno ja tämä ompelus liittyvät Fb:n ompeluryhmän 
perjantai-illan perinteisiin ompeluhaasteisiin, SaVaWayhin.

Jumpsuit on ommeltu kaavalla,
joka löytyy Ottobreestä 4/2012.
Vuoritin puvun kokonaan kaavasta poiketen. 
Samoin vetoketjun laitoin nilkkaresoriin asti. 

Juhlatuulella, osa 2

Äitienpäivänä

kauniissa kotikirkossamme 

Pieni Mies sai nimen Onni. 

Pieni Onni oli puettuna 

valkoiseen kastemekkoon.

Siihen, jonka ompelin esikoiselleni

tasan kahdeksan vuotta sitten.

Valkea pitkä puku, 

jonka päällä on tylliunelma. 

Samaan tyllihuntuun

monta kesää aiemmin

kiedoin unelmat

kestävästä rakkaudesta. 

Rakkaudesta, 

jonka tahdon jatkuvan ikuisesti.

Vihkihunnusta tehtyyn kastemekon esiliinaan

on kirjottu hääpäivämme ja 

lastemme nimet syntymävuosineen.

Rakkaita ihmisiä,

elämäni merkittävimpiä hetkiä.

Kaikki samassa mekossa.

Samassa muistojen ketjussa.

*****

Kirkosta tulimme juhlalounaalle

ja ristiäiskahveille kotiimme.

Pieni Onni vaihtoi valkean mekon

miehekkääseen kravattiasuun.

Onnin juhlahousut

ovat ennen palvelleet 

sukulaismiehen 

paidan hihoina.

 Juhlat ovat nyt jatkuneet

kahden jutun verran.

Lakkaista juustokakkua

ja pähkinäisiä onninjalkoja

maisteltiin viime kerralla.

Nyt napsastaan vielä

nappisilmäinen kukkapikkuleipä.

Nam, mikä suklaan maku!

Juhlatuulella, osa 1

Äitienpäivänä 

perheen pienin mies 

sai nimen 

kotikirkossaan. 

Juhlan sankari pukeutui valkoiseen, 
sisarusten jo aiemmin käyttämään 
omatekoiseen kastemekkoon.
Mutta miten pukeutuivat sisarukset?

Viikareille olin löytänyt jo vuosia sitten 

kirppikseltä uudenveroiset Marimekon paidat.

(Hinta vain muutama euro!)

Nyt ne ovat juuri sopivat.

Neiti tarvitsi mekon ja Isoinveli housut.

Yhdistäväksi väriksi valittiin sininen.

Neidin mekon kaavaksi

valikoitui Mekkotehtaan Katariina, 

jonka selkäpuolelle tein pikku muutoksen. 

Tumma kangas on omasta vanhasta juhlapuvusta, 

kukikas kangas on puolen euron kirppishameesta

ja pitsi on äitini virkkaama vanha kaulus. 

Aika söpönen tuli!

*****

Isoimman veljen housujen

lähtökohtana oli vanhat puvun housut, 

jotka löytyivät isosta aarresäkistä, 

jonka ystäväni talvella minulle raahasi. 

Näissä housuissa ystäväni mies on astellut 

ehkä juhlissa,

ehkä ulkomailla, 

ehkä työmatkalla. 

Jossain joka tapauksessa

Asettelin kaavat niin, 

että sain hyödynnettyä 

vanhat prässit ja upslagit.

Nipsis ja napsis, 

sur rur rur!

Aika tyylikkäät tuli!

Olipa kerrassaan ihanat juhlat.

Lämpimät ja ikimuistoiset!

*****

Niin, 

ja nyt perheen pienin on virallisesti Onni.

Tässäpä juhlan kunniaksi maistiaisia.

Olkaapa hyvä!

Seuraavalla kerralla esittelyssä 

Onni juhlapuvussaan.