Joulua odotellessa

Kalenterin luukkuja raotellaan, 

päiviä lasketaan,

jännitetään, 

joulua odotellaan. 

Adventin aika.

Mökissä leivotaan, 

torttuja ja piparkakkuja. 

Tuoksuu herkulliselle,

maistuu makoisalle.

Ja mitä? 

Varmasti näin oikein!

Sen täytyi olla Tonttu.

Se kurkisti ikkunan alareunasta

ja hävisi yhtäkkiä kuin oli tullutkin. 

Luonto harsoutuu valkeaan peittoon.

Hei, leijailkaa, te pienet hiutaleet.

Koti pukeutuu jouluun. 

Punaista, ruskeaa, vihreää,

kultaa ja kimallusta.

Norsukin on juhlapuvussaan. 

*****

Pikku Akka on joulutuulella, 

tiedossa on adventtiarvontoja. 

Joka sunnuntai jouluun asti on arvonta.

Tämä on kiitokseksi Teille, 

jotka olette olleet mukana tällä blogimatkalla.

Mukana ovat siis kaikki uskolliset kurkkijani, 

jotka ovat julkisessa lukijapaneelissani. 

Mukaan olen kirjannut myös kaikki 

viime kesän tai kuluneen syksyn aikana 

juttujani kommentoineet kävijät. 

Automaattisesti. 

Jos joku haluaa arvonnan aikana 

tulla mukaan, 

niin sydämellisesti tervetuloa!

*****

Lisäksi tulee arvonta myös 

jouluaatolle, 

mutta se palkinto on vielä puikoilla. 

*****

Lumihiutaleet on leikannut

Pikku Akan Ihanainen Sisko. 

Hän on luvannut leikata

seitsemän hiutaletta kolmannen sunnuntain arvontaan. 

Kiitos Siskolle!

Odotellaan joulua!

Tunnelmoidaan ja nautitaan!

Tuletko ystäväksi minulle?

Viime joulun alla

Tonttupoika 

 tarkkaili tupaamme.

Kynttilänvalossa, 

hämärässä, 

aamusta iltaan. 

Teki merkintöjään

ja taas tarkkaili. 

Mahtoi olla Tarkkailijatonttu.

Joululahjaksi Tonttupoika sai liivin. 

Mökin Akan virkkaaman

purkulangoista rakkaudella nyhertämän. 

Hymy kareili Tontun suupielissä,

parran uumenissa. 

Joulu meni. 

Tonttu piiloutui omaan kesäpiiloonsa. 

Tuli kesä.

Tuli syksy.

Pikku Akan ompeluhuoneessa kone hurisi. 

Eräänä päivänä puusohvan nurkkaan oli ilmestynyt

Tonttuneiti.

Tarkkasilmäinen, lettipäinen

ja kiltinoloinen.

Tyylikkäältä vaikutti.

Helmet oli kaulassaan, 

rimpsuhuivi hartioillaan

ja villahousut jalassaan.

Pitsiäkin oli pipon reunassa, 

hameen helmassa ja

hihansuissa.

Hieman hienohelma, 

arvelin.

Yksin istui, 

katseli mökin menoa. 

Tarkkaili kouluunlähtöjä, 

töistätuloja,

iltahässäkkää

ja aamukiireitä.

*****

Eräänä iltana, 

kun Akka oli melkein jo nukahtanut,

kuului kuiskaus:

"Tuletko ystäväksi minulle?"

 Aamulla näimme,

Tonttuneiti oli saanut 

ystävän. 

Nyt Mökin menoa 

tarkkailee kaksi.

Mikään ei jää varmaan näkemättä.




*****

Mökissä on alkanut joulunalusaika. 
Talvivaloja on sytytetty,
lumihiutaleita on leikattu ikkunaan, 
lahjoja on ommeltu
ja jouluarvontaakin uskollisille blogikurkkijoille luvassa. 
Nautitaan tästä pimeästä alkutalvesta
kynttilöiden pehmeässä valossa. 

Villasta verhoksi, liinaksi ja tontuksi

Joskus on hyvä ottaa aikaa 

ihan vain itselle. 

Itseä varten. 

Miten se onkin niin hankalaa 

pienten lasten äideille?

Kolmen lauantain verran 

sain nauttia villan rentouttavasta vaikutuksesta.

Olin ilmoittanut itseni huovutuskurssille. 

*****

Ensimmäiseksi työksi 

vapaalankahuovutin verhon 

käytävän ikkunaan. 

Kotona virkkasin verhoon tankokujan

ja ompelin sinne tänne pieniä kimaltavia helmiä, 

kuin jääpisaroita. 

Kimaltavat kauniisti,

kun valo sopivasti sattuu niihin. 

*****

Toisena työnä huovutin valmiista villalevyistä 

pyöreän pöytäliinan. 

Neulahuovutin koristeeksi pieniä tähtösiä. 

Tuli joulunnäköinen.

*****

Joulunnäköinen. 

Sitä on tämä tonttukin. 

Sen neulahuovutin 

kaksipalloisen lumiukonmuotoon 

leikatun superlonin päälle. 

*****

Tonttu on jo hetken tarkkaillut

Punaisen Mökin elämää 

keittiön sivupöydän nurkassa. 

Neitivekaran syntymäpäivän kunniaksi

laitoin valokranssin huopapitsiverhon kaveriksi

samaan ikkunanurkkaukseen.

Se antaa pehmeää valoa

hämäriin aamuihin ja iltoihin. 

Kranssin neuloin 

pörrölangasta ja paperinarusta

pari syksyä sitten.

Tästä alkaa jouluun valmistautuminen. 

Nautittavaa kiirettä ja tohinaa!

Pehmoja sairaalaan

Olla lapsi, 

olla sairaana,

olla sairaalassa, 

ehkä juuri jouluna. 

Siksi minä päätin osallistua 

Suomen Suurimpaan Joululahjaan. 
Kampanjan aikana käsityön harrastajat
ompelevat, neulovat ja virkkaavat pehmoja, 
jotka toimitetaan ennen joulua sairaaloihin. 
Pehmot jaetaan joulun aikaan ja sen jälkeen 
lapsipotilaille.

Päätin ommella muutaman pehmon. 

Kissoja ja leijonia. 

Pehmeitä ja rutistettavia.


Lohduksi.
Turvaksi.
Iloksi. 

Nämä pehmot lähtevät Keski-Suomen Keskussairaalaan.

Haluatko sinäkin osallistua?

Vielä ehdit mukaan. 
Voit kurkata kampanjan sivulle tästä (klik).

Pehmojen lisäksi monet sairaalat ottavat vastaan
ihan pienille sairastajille nuppupeittoja. 
Niitäkin ehtii vielä ommella ennen joulua. 
Nuppupeittohaastetta voit käydä katsomassa täältä (klik).

Näiden pehmojen kaava on kirjasta
Raili Myntti: Pehmeitä leluja.

Salainen pakettivaihto

Sitä kun on hieman yllätyshullu

ja pientä jännitystä rakastava, 

niin tottahan minä osallistuin. 

Nimittäin facebookissa 

Salaiseen Pakettivaihtoon. 

Ja vaihdossa tulisi kankaita

tai muita ompelutarvikkeita. 

Paketin arvoksi määriteltiin kymppi.

Joku Ompelunharrastaja laittaisi minulle paketin

ja minä jollekulle Tuntemattomalle.

Minä laitoin paketin kohti Eteläistä Suomea. 

Ja minullekin kolahti aikanaan 

paketti postilaatikkoon.

Mistähän päin?

En osaa arvata.

Sieltä paljastui....

.... pala napakkaa, hyväntuntoista,

pehmeää Kurre-trikoota

ja pienempi pala Mehujäätelö-trikoota.

Heti syntyi visio.

Pian oli kankaat ommeltu.

Tarpeeseen tulivat. 

Alusvaatteita Neitivekaralle

koossa 116cm.

Juuri tänä aamuna, 

kun oli kylmää ja koleaa, 

oli ihana vetää alimmaiseksi vaatteeksi

paita, 

jossa on riittävän pitkä helma. 

*****

Niin, mitä itse laitoin?

Palat sydämellisiä trikoita, 

niihin sopivia resoreita,

pyöreitä ja kukallisia nappeja

sekä pitsikuminauhaa. 

Nämä lähtivät Essille Etelään. 

Nappilistoja - totta ja valetta

Syysloman kunniaksi 

Pikku Akka kaappasi käsipuoleensa 

Neidin ja kaksi Sukulaisrouvaa 

ja suuntasi kulkunsa Käsityömessuille. 

Monenmoista tuliaista itselle tuli ostettua: 

koruja, lämpömittari, 

pukinparta, helmiä

ja Kankaita. 

Niin kankaitakin. 

*****

Sukulaisrouva ihasteli monenvärisiä kuoseja, 

huokaili ja hipelöi. 

Lupasin,

"valitse kangas, niin minä ompelen".

Retrokas Sokerihiiri oli valinta. 

Ja siitä liivihame. 

Taskutkin siihen surautin,

piilopaikkoja herkuille. 

 Sokerina nappilista 
ja listassa kukkanapit. 

*****

Sokerihiiren omistaja, Neidin Kummitäti

halusi ostaa kauneimman kankaan, 

jonka Tyttö itselleen löytäisi. 

Valinta oli Perhosprinsessa.
Prinsessalle prinsessaa.

Liivihamehan siitäkin surisi.
Nappilista,
kukkia
ja pitsiä, 
helmassakin.

*****

Se oli lomanaloitusreissu se.

Toinen reissu tehtiin naapuripaikkakunnalle

ja toki silläkin reissulla kankaita hipellettiin. 
Ja ostettiinkin.

Iso pussillinen. 

Yksi kangas pääsi jo paidaksi. 

Ja nappilistalinja jatkuu.

Ihhahhaa, hepo hirnahtaa!

*****

Niin, mitä valetta?

Alimmainen on vain oikea nappilista

ja siinäkään ei ole nappeja, 
vaan nepparit. 


*****

ps. Käsityömessuilla ostoksia tehtiin Hannan Kankaan pöydän ääressä
ja naapuripaikkakunta on Pyhäjärvi, 
jossa käytiin Pehemiällä. 
Tiedoksi siis!


Pps. Ja jos joku iski silmänsä valkoiseen Lumiharja-heppaan, 
niin se ei ole Pikku Akan käsialaa, 
vaan taitavan Pikku Siskon. 
Muutaman keppihepan olen itsekin värkännyt, 
joten laitetaanpa pari niistä tähän lopuksi hirnumaan. 

Ihahhahhaa!

Pienille Kullannupuille Nuppupeittoja

Neljä kesää siitä on kulunut, 
neljä vauhdikasta kesää,

kun elämä tuntui pysähtyvän. 

Pieni päätti syntyä ennen aikojaan. 

Ei kysynyt lupaa, 

syntyi vain.

Ei osannut edes hengittää, 

mutta oli sitkeä. 

Piuhat, anturit ja käyrät tulivat tutuiksi.

Ja sairaalan käytävät.

Vekara ei muista siitä ajasta mitään. 

Minä muistan. 

Siksi minä olen ommellut 

Pieniä Peittoja Pikkusille Potilaille. 

Tiedän, ettei peitto paranna.

Mutta peitto tuo iloa
valoa ja lämpöä. 
Peitto ei jää sairaalaan, 
sen saa mukaan kotiin, 
lämmittämään. 
Muistoksi.

Peitot menevät tämän Nuppupeitto-kampanjan kautta 

Keski-Suomen sairaalan tehohoito-osastolle,
jossa hoidetaan sairaita vastasyntyneitä
sekä liian aikaisin syntyneitä terveitä keskosia. 

Ps. Sinäkin voit osallistua, 

jos haluat
Peittokeräys on jatkuva.



Pps. Viime syksynä tein 
tämmösiä peittoja.