Loma-ajatuksia ja uusi neuletakki

Tervehdys talvilomalta!

Loman piti olla 

mukavaa mummulareissua, 

kylpylää ja huvituksia, 

hiihtoretkiä, mäenlaskua,

herkkuja ja kaikkea kivaa.

Mutta miten kävi?

Tulikin sairastamista, 

suunnitelman muutoksia, 

peruuntumisia, pettymyksiä. 

Kaikki suunnitelmat ovat valuneet 

mahatautieritteiden mukana viemäriin. 

Toiveet tavallisesta uimahallireissustakin kaatuivat

kuin Iivo ja Rise Seefeldin laduilla.

Mitalisadetta odoteltiin, 

mutta saatiin vain harmin kyyneleitä. 

"Loma on kuitenkin loma",

minulle on tällä viikolla sanottu moneen kertaan. 

On hoksautettu,

että jos olisin töissä, 

olisi tullut poissaoloja ja aamusäätöjä. 

Niin, ja ei ole ollut aikaisia aamuheräyksiä!

Joo, ei ole ollut,

mutta yöllisiä herätyksiä on ollut viikon aikana

 enemmän kuin edellisen vuoden aikana yhteensä. 

Onneksi se voitettu pronssikin

alkaa hymyilyttämään jossain vaiheessa, 

vaikka alussa se niin kitkerälle maistuukin. 

Eräänä aurinkoisena, lämpimänä päivänä 

pesin kaikki Punaisen Mökin ikkunat 

sisältä, ulkoa ja välistä. 

Ah, sitä kirkkautta!

Ja mitä sen jälkeen?

Aloitin leikkihuoneen suursiivouksen. 

Ja mihin se päättyikään? 

Seinien maalaamiseen ja 

huonekalujen siirtelyyn

vintistä alas ja alakerrasta ylös.

Siinä sivussa olen silitellyt, sylitellyt ja hoitanut

sairastuneet lapseni. 

Niin, ja sainhan sitä lepoakin, 

jos oikein tarkkaan asiaa mietin, 

kun nukuin kaksi vuorokautta

ollessani itse sairas. 

 Tänä aamuna aurinko paistaa kirkkaammin

kuin muina päivinä. 

Kukaan ei ole kovin sairaana. 

Pojat ovat menneet pilkille

ja Tytär otti toipilaan Kuopuksen

ja lähti hänen kanssaan retkelle läheiseen peltosaareen.

Ensimmäisen kerran tällä lomalla 

pääsen ompeluhuoneeseen ja 

iltapäivällä kunnolla ladullekin. 

Maanantaina palaan virkistyneenä 

takaisin töihin. 

Loma on tehnyt tehtävänsä:

työasioita ei ole tarvinnut miettiä. 

❤❤❤

Kuvat uudesta neuletakistani

näpsi Tyttäreni ennen lomaa. 

Kaavana on sama ihana Ottobren Melange Knit (2/2015), 

jolla olen ommellut syksyn jälkeen useita neuletakkeja. 

Neuloksen olen tilannut Kimmiltä (Klik).

Tämä on ihanan painavaa, puuvillaista neulosta. 

Possupussin satoa

Olen pyrkinyt olemaan kangasostoissani aina järkevä. 

Olen ostanut vain kankaita, joiden työstämiseen on ollut visio. 

Silti kankaita on kerääntynyt laatikkotolkulla. 

Possupusseja,

eli sellaisia "osta sika säkissä"-pusseja

en ole koskaan edes harkinnut tilaavani. 

Nyt tein kuitenkin poikkeuksen. 

"Ku halavalla sai!"

Valitsin poikakuosisen possun,

ja salaa toivoin, 

että tulisi kivoja paitakuoseja. 

Jännityksellä avasin postipaketin. 

Ja yllätyin superpositiivisesti. 

Keltaista traktorikangasta olin aiemmin itsekin tilannut. 

Formuloita olisin voinut ostaa

ja ehkä kulpavolkkaria. 

Loput olisivat jääneet hankkimatta. 

Pistin paitatehtaan pystyyn

ja ompelin kolme paitaa 

kasvavalle Tenavalle. 

Automiehen suosikiksi valikoitui

yllättäen kilpikonnapaita. 

Siitä tulikin tosi symppis. 

Suuren vaikutuksen tekivät "timantit", 

joita silittelin kupliin tehosteiksi. 

Tykkään ommella pienelle pirteän värisiä vaatteita.

Leikkisiä ja lapsenomaisia. 

Autot ja muut menopelit

iskevät Neljäveelle aina. 

Vaikka metsäkoneet ja traktorit

ovat sijalla yksi, 

hyvin kelpaavat volkkarit ja formulatkin. 

Joka paidassa on sama kaava, 

mutta pääntiet, hihansuut ja tikkaukset

antavat vaihtelua. 

Kovasti tykkään ompelukoneeni

erilaisista ompeleista. 

Pitkään aikaan en ole ommellut kaksoisneulalla. 

Niin paljon kestävämpi on joustava kuvio-ommel

lapsen vaatteissa. 

Lintukangas ei oikein motivoinut minua, 

ja sitä oli vielä kaiken lisäksi melko iso palanen. 
Kuopuksesta se oli kuitenkin oikein mainio. 

Päätin sen ommella saman tien pyjamaksi,

ettei se jää kangaslaatikoihin kummittelemaan. 
Kuopus sanoi, 
että kangas tuntuu unisen pehmeälle. 

Olipahan kiva possupussi, 

mutta jatkossa taidan kuitenkin 

pitäytyä valittuihin kankaisiin,

kun ei se tuuri taida aina olla yhtä hyvä. 

Tänään alkaa talviloma. 
Minulla se alkoi päivää etuajassa. 
Mahatauti rantautui eilen Punaiseen Mökkiin
ja jouduin jäämään kotiin hoitamaan sairastunutta Koulupoikaa. 
Jospa saisimme viettää vielä terveitäkin lomapäiviä. 
Mukavia, rentouttavia talvipäiviä Sinulle
loman kanssa tai ilman. 

❤❤❤

Ostin kankaat Unelmankin-verkkokaupasta. (Klik)
Paidoissa käytin kaavana Ottobren (6/2012) Raidetta koossa 110cm. 
Pyjaman kaava on Ottobresta 6/2009.

Kettukortteja - Hyvää ystävänpäivää!

Tänään on ystävänpäivä. 

Joku sanoo, 

että se on kaupallinen. 

Että se on turha. 

Että ystävänpäivän täytyy olla joka päivä, 

eikä vain kerran vuodessa. 

Minä tykkään ystävänpäivästä. 

Aloitan aamun perinteisesti sillä, että katan

 lapsilleni pöytään herkkuaamupalan. 

Tulee koko porukalle hyvä tuuli heti aamusta, 

eikä kukaan viitsii känkkäröidä. 

Kortteja lähetin muutamia. 

Tänä vuonna erityisesti muistan heitä, 

jotka olen saanut lähelleni aikuisiällä,

heitä, jotka ovat olleet elämässäni "aina"

ja heitä, jotka ovat kohdanneet surun.

Muutaman kortin tein ompelemalla. 

Käytin korkkikangasta, huopaa ja kartonkia.

Idean ketun malliin löysin Pinterestistä. 

Toivon Sinulle ihanaa torstaita

ja hyvää ystävänpäivää!

Ollaan ystäviä toisillemme!

❤❤❤

Tuplasydämiä ystävälle

Ystävä on hän, 

jonka kanssa voin tuplata ilot

ja puolittaa surut. 

Ystävä on hän, 

jonka kanssa on hyvä olla.

Muutama viikko sitten saimme

punaiseen mökkiin ikiystäviä, 

kun omia sukulaisiani tuli vieraaksemme. 

Tyttären kanssa leivoimme tuplasydämiä

yhteiseen kahvihetkeemme. 

Näitä voisi leipoa vaikka ystävänpäiväksi uuden satsin. 

Olivat rapean herkullisia. 

Onnellista ystävänpäiväviikkoa!

Ollaan ystäviä toisillemme!

❤❤❤

Haluatko sinäkin leipoa näitä?

Tässäpä ohje.

Tarvitset:

1 annospussi pikamaitokahvijauhetta 

(meillä oli Nescafe original 3 in1)

1,5tl kuumaa vettä

225g pehmeää voita

140g sokeria

munankeltuainen

250g jauhoja

suolaa

1tl vaniljasokeria

3rkl kaakaojauhetta

1. Sekoita voi ja sokeri. 

2. Lisää munankeltuainen. 

3. Jaa seos kahteen kuppiin. 

4. Vatkaa toiseen kuppiin kahvitahna.

(Sekoita siis vesitilkka ja kahvijauhe ensin.)

5. Sekoita kahvitaikinaseokseen 140g jauhoja ja

hyppysellinen suolaa.

6. Sekoita toisessa kupissa voi-sokeri-muna-seokseen 

loput jauhot, vaniljasokeri, kaakaojauhe ja hyppysellinen suolaa. 

7. Tee molemmista taikinoista pallot, 

jotka laitat jääkaappiin noin tunniksi. 

8. Kauli taikina ja painele siitä sydämiä, 

isoja ja pieniä. 

9. Asettele ruskea pikkusydän isomman vaalean sydämen keskelle 

ja päinvastoin. 

10. Paista 190 asteessa 10-15 minuuttia. 

Pitempi hiihtotakki

Hiihtämisestä innostun joka vuosi. 

Tänä vuonna olen ollut erityisen innoissani, 

kun latu lähtee ihan porraspielestä. 

Lähtemisen kynnys on matalalla. 

Pakkanenkaan ei ole ollut esteenä, 

hidasteena kylläkin.

Kovimmilla pakkasilla olen hiihtänyt talvitakki päällä. 

Leudommilla keleillä softshellisellä hiihtotakilla. 

Se on hyvä, mutta siinä on yksi vika. 

Se yltää vain puoleen peppuun

ja sen kanssa ei juurikaan voi 

kerrospukeutua. 

Eli sillä tulee kylmä, 

jos pakkasta on yli 15. 

Arvaatte lopun:

ompelin pitemmän hiihtotakin. 

Nämä kuvat on otettu sunnuntaina 
25-asteen pakkasessa. 
Hieman liian kylmä sellaiselle 
kunnon hiihtolenkille, 
mutta rauhalliselle 
hiihtelylle aivan mainio keli,
kun takin alla on useampi kerros lämmikettä. 
Ihanasti aurinkokin jo paistelee. 
Ja lämmittääkin pikkusen. 

Reipasta päivää Sinulle!

❤❤❤


Kaavana on Ottobren 5/2013 Fall Favorite
pienillä muokkauksilla. 


❤❤❤

Osallistun tällä takilla samalla Käsityöblogit-ryhmän 
Käsityön teemavuoteen 2019.
Tammikuussa on aiheena lempivärini.
Olen vaate vaatteelta huomannut olevani 
yhä enemmän vain musta-valko-harmaa. 
Siinä mielessä edellisen postauksen nipsukukkarokin
olisi sopinut haasteeseen oikein hyvin.
Pst! Hoksasitko, 
taas olen löytänyt itselleni 
vuoden kestävän haasteen?
❤❤❤

Nipsukukkaro, osasin sen sittenkin!

Minulla on ollut kompastuskivi.

En ole sitä ikinä saanut ylitettyä onnistuneesti, 

vaikka olen monta kertaa sitä yrittänyt. 

Nimittäin nipsukukkaro. 

Monta ohjetta olen tutkinut

ja tarkasti niiden mukaan toiminut. 

Mutta ei, 

kovin kelvollista kehyskukkaroa 

en ole saanut aikaan. 

Mutta nyt se onnistui. 

En oikein itsekään usko, 

että se voi edes olla mahdollista.

Hyvä minä!

 Tai eihän se vielä täydellinen ole, 

mutta täysin käyttökelpoinen. 

Sen suu avautuu ammolleen,

kun aiemmat olivat niin-niin-niin ahtaita. 

Yläreuna pysyy kehyksen sisässä

eikä irtoile niin kuin ennen. 

Ja nipsukin pysyy napakasti kiinni. 

Tein kukkarosta puhelimelle sopivan, 

mutta laturin piuhat sen valtasivat työkassissa. 

Enää ei johdot ole sikin sokin laukussa. 

Ja miten minä nipsukukkaron 

sitten nyt osasin tehdä?

Todella selkeän ohjeen mukaan. 

Kurkkaapa tänne (Klik).

Sinäkin varmasti onnistut näillä ohjeilla, 

jos et tähän mennessä ole vielä onnistunut. 

Kiitos Punatukalle ohjeesta

ja virtuaalisesti kimppu kauniita tulppaaneja! 

Mukavaa pakkassunnuntaita Jokaiselle!

Raitis keli lähteä hiihtämään, 

mutta jospa se päivemmällä lauhtuisi. 
Pakkasauringon paistetta!

❤❤❤

Pikku laukuilla uuteen vuoteen

Mietökset menneessä, 

ajatukset tulevassa, 

toiveita ja ennustuksia, 

linjauksia ja suuntaviivoja

uuden vuoden kynnyksellä.

Mitä nappaan mukaan viime vuodesta?

Mihin haluan muutosta?

Miten tästä eteenpäin?

 Kuusi vuotta käsi kädessä,
käsityöt ja blogi. 
Selkeä parivaljakko.
Jatkukoon niin tulevaisuudessakin. 
Koulutyöbloggauksia on toivottu.
Koulu ja opetus ei saa jalansijaa
täällä aiempaa enempää, 
kaikista kauniista toiveista huolimatta.

Blogini on käsitöiden temmellyskenttä

ja luokkahuone on työmaani.  

Blogi on harrastus, 

työ ei. 

Vaikka mukavaa sekin on. 

Viime vuosien aikana olen 
enimmäkseen ommellut, 
suristanut vaatteita
lapsilleni ja itselleni. 
Niitä ompelen edelleenkin, 
mutta varmaan ne yhä harvemmin 
päätyvät tänne blogiin. 
Varsinkaan ne koululaisten vaatteet.
Siihen on kaksi syytä.

Syy yksi:

Mustat perushousut, 

kuosilliset peruspaidat ja  

tarpeeseen ommellut alusvaatteet

eivät ylitä blogimielenkiintoisuuskynnystä.

Ei edes itselläni.
(Ja niitä suurin osa 
ompeluksistani on, 
kun toiveiden mukaan ompelen.)

Syy kaksi:

Esiteiniosasto on harvoin kuvaustuulella. 
Haluan tehdä tätä hommaa kuitenkin hyvällä mielellä, 
en pakottamalla, en edes lahjomalla.

Ja vaatteiden kuvaaminen hengarissa

tai tasolla ei tunnu mielekkäältä. 

Mutta blogia aion päivittää 
ja ompeluksiakin varmasti putkahtelee kuukausittain.
Ja ompelusten lisäksi monenmoista muuta käsityötä.

Suunnitelmia on
ja ideatkin räiskähtelevät

kuin vuodenvaihteen raketit 

tuulessa ja tuiskussa.
Olisipa vain aikaa toteuttaa kaikkea.

Haasteihminen täällä, hei!
Kolmena edellisenä vuonna olen osallistunut 

eri blogien vuoden kestäviin haasteiseen. 

Tänä vuonna en taida tarttua

yhteisiin haasteisiin. 

Ellei sitten löydy niin koukuttavaa haastetta, 

että koukku tarttuu sormeen liian tiukasti. 

(Pst! 
Onko kukaan hoksannut vielä 
mitään mukavaa haastetta?)

Sen sijaan haastan itse itseni. 

Pyrin kokeilemaan mahdollisimman usein 

jotain uutta tekniikkaa, 

uutta kaavaa, 
uutta materiaalia.

Ensimmäinen joulun jälkeinen ompelukseni
on pikkuinen laukku. 

Tein sen uudella kaavalla

ja materiaalinakin käytin

Marimekon tilkkujen lisäksi

 mielenkiintoista tekonahkaa,
uutta materiaalia minulle. 

Samaa materiaalia käytin toisessakin laukussa, 
jonka tein jo ennen joulua. 
Siinä tekniikka ja malli on vanha tuttu. 
Tällä mallilla tein kuluneen vuoden aikana useita pussukoita (Klik). 
Ihanasta Punatukan blogista löytyy vetoketjupusseihin 
todella mahtavat työohjeetkin (Klik). 

Mutta jotain uutta ja

sopivasti kaikkea vanhaa 

on tiedossa Pikku Akan Tilkkuvakassa
alkaneenakin vuonna.
Tyyli ja linja ei muutu.

Toivotaan vuodesta onnellista, 
tervettä, rakkaudentäyteistä

idearikasta ja luovaa!
Sinulle ja minulle, 
meille jokaiselle!

❤❤❤