Ei siitä liiviä tullutkaan...

Vuosia sitten aloitin neulomisen

oliivinvihreillä langoilla. 

Muutaman illan juttu

neuloa hihaton liivi

isoilla puikoilla

paksulla langalla.

Ei tarvitse edes ohjetta.

Kunhan neuloo vaan.

Muutaman illan juttu! 

Meni syksy, 

tuli talvi. 

Alkoi työtkin.

Neule jäi kaapin perukoille.

Ei olisi ollut paljon kesken. 

Unohtui, hyväkäs!

Vuosia myöhemmin muistin neuleen. 

Liivi valmistui muutamassa illassa.

"Äh, mutta eihän tää näytä mun liiviltä!"

Virkkasin eteen leveät reunaresorit.

Neuloin vyönkin.

"Parempi, 

mutta ei mun vaate."

Päätän purkaa alkutekijöihinsä.

Laitan neulekoriin odottamaan inspiraatiota.

Päälle tulee sukkia, 

säärystimiä,

uusia keriä,

uusia neulomuksia

ja uusia virkkauksia. 

Unohdan koko liivin.

Viime syksynä Se taas tuli vastaan.

"Mitä tälle tekisin? 

Puranko?

Jatkanko johonkin suuntaan?"

Vaihdan neulepuikot virkkuukoukkuun.

Virkaan ensin lyhyet hihat.

Sitten jatkan pitkiksi. 

Välissä purankin,

kun niin kiristivät.

Lopulta hihat valmistuivat.

Jotain se vielä tarvitsi.

Lisäsin taskut.

Tein napit.

Alkoi näyttää omalle!

Ei siitä liiviä tullutkaan, 

mutta tulipa neuletakki. 

Ei se ihan muutamassa illassa valmistunut,

mutta mitäpä se haittaa. 

Ihanan pehmoinen se joka tapauksessa on.

Ja pääsee käyttöön.

*****

Vieläpäs ehdin tälläkin vihreällä käsityöllä 

HommaHuoneen vihertävään huhtikuuhun. (Klik)

Poimutusta, reikiä ja paljetteja

Vielä kaksi paitaa

Koulutytölle.

Sitten on hänen vaatekaappinsa 

päivitetty kevääseen.

Kuin kevään ensiperhoset.
Ja sydänkin välkehtii kilpaa auringon kanssa.

*****

Käytetty kaava:

Punainen paita: Ottobre, Flamingos 6/2014, koko 134cm. 

Valkoinen paita muokattu samasta kaavasta

muuttamalla hihan kaava yhdeksi kappaleeksi. 

Vihreä huppari

Tuulessa heiluu vihreä keinulauta.
Pihan yli juoksee Neito.
Istuu laudalle ja ottaa kovat vauhdit.
Vihreähupparinen tyttö keinuu 
eteen ja taakse,
eteen ja taakse.

Tyttö hyppää täysistä vauhdeista laudalta.

Juoksee trampoliinille.

Pom-pom-pom,

pompottaa trampoliini.

Tyttö hyppii huppu päässä 

vinhasti ylös ja alas.

Korkeammalle,

korkeammalle.

Luonto ei ole vielä kovin vihreä.
Kuusimetsä on tumma.
Lehtipuut ovat paljaina.
Nurmikko on ruskeankellertävä.
Vuohenjuuri kuitenkin sinnikkäästi kilpailee 
hupparin kanssa vihreydessä.

Vihreä ennustaa vahvasti kesää.
Kevät on jo täällä.
Aurinkoisena päivänä 
ei tarvitse takkia,
pärjää hupparilla.


*****

Pienen mansikkakukkaisen neulakirjan arvonnassa voitti 
Surinan pauloissa-blogin Paula.
Onneksi olkoon!
Olen Sinuun yhteydessä.

*****

Osallistun tällä vihreällä hupparilla 
HommaHuoneen vihertävään huhtikuuhun (Klik). 

*****

Käytetty kaava: 

Lizard, Ottobre 1/2014, 

koossa 128cm, hiukan pidennettynä

Valtava unikaverikalavonkale

"Uniaika, äiti!

Heti yläkertaan!"

Sitten Onniliini nukuttaa minua.

Nukuttaja nukahtaa ensin.

Pienelle Miehelle on tärkeää, 

että päiväunille nukahtamisen hetkellä,

nukumme samalla tyynyllä. 

Mikään tyyny ei tahdo olla riittävän leveä.

Aina jomman kumman pää tipahtaa tyynyltä pois.

Lupauduin jo vuoden alussa

Vaapula-blogin 

"Eläimellista menoa"-haasteeseen. (Klik)

Monia visioita oli mielessä.

Kala ei jättänyt rauhaan.

Eikä päiväunityyny.

Ja valtava vonkalehan siitä tulikin. 

******

Valtava vonkale, suuri kala, 

kalastajalle olisi kova pala.

Pilkkireiästä ei mahtuisi alkuunkaan,

veneenkin taitaisi keikauttaa.

Suurista kaloista haaveillaan,

ennätyksistä puhutaan.

Suurella kalalla on suuri suu, 

silmäkin suurempi kuin taivaan kuu.

Suuren kalan suuri pyrstö

viuhuu, vauhuu, vinkeästi,

pärskii, porskii pinkeästi.

Kovan vauhdin sillä saa. 

Kuka kaveriksi uskaltaa?

Suuren kalan evä suuri,

korkeampi kuin Kiinan muuri,

vakaasti suurta kalaa ohjaa,
kohti syvää meren pohjaa.

Suuren kalan suuret suomut,

kirjavat ja värikkäät,

kalan pintaa peittävät.

Jotain taikaa niissä on,

siitä ihan varma oon.

Suuren kalan kaulalla kiiltävät juovat,

kimallusta vonkaleelle tuovat.

Hiipii epäily salaa, 

ei kai se ole kuningaskala.

Suuren suuri kala ui aikansa,

lopulta pysäyttää vauhtinsa.

Suvannossa suuri kala pötköttää

mielellänsä kyljellään.

Kun on sopiva hetki, 

tehdään yhdessä uninen retki.

Kalan kanssa kaulatusten,

matka sujuu yli odotusten.

*****

Ps. Tämän tyyppisen kalan näin aikoja sitten

 Surrur - tee oma Marimekkosi -kirjassa. 

Ihastuin ja unohdin melkein saman tien.

 Se pongahti mieleen uudestaan, 

kun näin samanmoisen Hupsistarallaa-blogissa (Klik). 

Kiitos vain, Norsis, inspiroinnista!

*****

En käyttänyt kalassa mitään kaavaa. 
Leikkasin niin suuren vonkaleen kuin vain vihreästä joustofroteesta sai. 

Muuten siis ihan suorakaitale, 

mutta toiseen päähän leikkasin pään 

ja vastakkaiseen päähän lovesin pyrstön.

Kalan sisälle tein sopivankokoisen irtotyynyn.
Pyrstöön ompelin vetoketjun, 
josta tyynyn saa näppärästi pois. 

Pyrstön yläpuolella on nauhakuja, 
joka kiristää pyrstön muotoonsa. 

Tilkut on trikoota 
ja jämiä aikaisemmista ompeluksista.
Kalan pituus on noin 150cm. 
Aika vonkale siis. 


*****

Pst!

Edellisen postauksen pieni arvonta 

on voimassa sunnuntaihin asti. 

Kaivinkoneneulan paljastus ja pieni synttäriarvonta

Olipa se vaikea tehtävä!
Se pieni arvausvisa, 
jonka viime viikolla heitin. 
Tai Onniliinihan sen keksi. 

 Siinä se nyt on!
Kaivinkoneneula työmaallaan. 

Ja kaksi kaveria tauolla. 

"Kaivinkone kaivaa

suuria kuoppia, 

kaivinkone kaivaa

syviä ojia.

kaivinkone kaivaa

suuria kasoja."

Niin me laulamme Onniliinin kanssa päivittäin. 

Se laulu on itse keksitty. 

Nyt laulu voisi jatkua:

"Kaivinkone kaivaa kukkapurkkeja."

*****

Arvauskisaa varten tein palkinnoksi

pienen neulakirjan.

Kirjassa on valmiina muutamia uusia lasipäisiä nuppineuloja.

Keskiaukeamalle voi pujottaa 
tylppiä neuloja ja isoja teräviä.
Yksi langanpujotin onkin jo valmiina.

Viimeisellä aukeamalla on kolme uutta silmäneulaa
ja kolme uudenuutukaista kaivinkoneneulaa.

Ai, miksi juuri kolme?
Huhtikuun alussa Pikku Akan Tilkkuvakka täytti kolme vuotta. 
Kolme rikasta ja rakasta vuotta olen teille 
esitellyt omia ompeluksiani, 
virkkauksiani ja värkkäyksiäni.
Välillä on sukellettu tilkkulaareissa 
ja katsottu kuoseja.
Välillä on kierrätetty
ja välillä herkuteltu uutuuksilla.
Välillä on puhuttu käsitöistä,
välillä niiden vierestä.
Olen tykännyt hirmuisesti tästä ajasta.

Arvottakoon nyt tämä pieni palkinto 
kaikkien tätä postausta kommentoineiden kesken
3-vuotissynttäreiden kunniaksi,
koska kukaan ei arvannut visassa oikein.

Arvonnan suoritan sunnuntaiaamuna, 

kun herään. 

Siihen asti aikaa osallistua. 

Neulakirjan takakannessa on mansikoita.
Niitä minä haluaisin tarjoilla jokaiselle teistä,
jotka täällä aina käytte kurkkimassa
ja kommentoimassa.
Te olette tämän bloggauksen suola.
Te pidätte tämän blogin elossa.
Kiitos teille kaikille!

*****

Tulossa:

Torstaina, ylihuomenna siis
 paljastan oman eläimellisen ompelukseni. 

Pikku Akka on nimittäin mukana Vaapulan huhtikuun haasteessa (Klik). 
Tykkään niin kaikista tämmösistä haasteista.

*****

Tässä kuussa on tarkoitus myös olla mukana HommaHuoneen 

vihertävässä huhtikuussa (Klik).

Viherrystä on keittiön ikkunalla,

mutta lisäksi

neulepaita on valmistumassa, 

huppariin löytyi kaupunkireissulta sopiva vetoketju

ja taitaapa eläimessäkin olla pohjavärinä vihreä. 

*****

Toukokuun alkua odotan innoissani.

Olen silloin osallistumassa 

elämäni ensimmäisille ompelulaneille.

Ne järjestetään Lestijärvellä (Klik). 

Tuletko sinäkin mukaan? 

*****

Tämmösiä mukavia juttuja tulossa. 

Mutta osallistupa sinä arvontaan, 

jos sinulla on tarvetta pienelle neulakirjalle. 
Ja jos haluat, 
voit kommentoida, 
miksi sinä tykkäät käydä täällä
Punaisen Mökin Pikku Akan Tilkkuvakassa
kurkistelemassa. 

Aurinkoinen paita, housukaavan etsintää ja kaivinkoneneuloja

Olen tehnyt kevätsiivousta
Vekaroiden vaatekaapeissa.
Paljon lähtee vaatteita kirppikselle. 
Koulutytön kaapista melkein kaikki. 
Housuissa lahkeet ovat liian lyhyet, 
paidoissa hihat.

Neidin vaatetilaus lähti 
ompeluhuoneen suuntaan.

Housukankaat,
mustan ja harmaan valitsi Akka.
Paitakankaat valitsi Neiti. 

 Saimi-housu-kausi alkaa olla Neidillä ohi. 
Ei resoreita lahkeensuuhun.
Ei pussittamista nilkan kohdalle. 
Siis ei kasvunvaraa Pikku Akan kielellä.
Uusien housujen pitäisi olla ihoa myötäilevät, 
mutta ei niin tiukat kuin leggarit.
Ja etutaskut!
"Mutta ei vauvahousujen taskua!"
Uudet kaavat etsintään siis!

Mustalle kankaalle testasin Chillaxia.
Noita taskuja ei tietenkään voinut tehdä kaavan mukaisesti.
Tuo on juuri se retrojen vauvahousujen taskumalli. 
Malli oli liian tilava haarukasta 
ja sitä piti pienentää.

 Harmaat housut tein Remainder-kaavalla. 
Siitä taitaakin tulla suosikkikaava.
Niin hyvä ja istuva se oli.
Pikkusen piti vain kaventaa.

Pilkkukankaan kaveriksi paitaan
löytyi heppakangasta vielä etukappaleen verran.

Toisesta paidasta tuli keväisen värikäs,
aurinkoinen suorastaan.
Itse en olisi heti osannut valita 
kahta noin eri tyylistä kangasta
samaan paitaan, 
mutta Neiti halusi. 
Hihakin piti tehdä kahdesta kankaasta,
kun enempää ei ollut tarjolla.
Nyt ollaankin Pikku Akan Tilkkuvakan ytimessä,
tilkkulaatikoilla. 
Mahtavaa!

Pitkästä aikaa nappilistakin.
Ihan vain koristeeksi.
Vieläpä valelista. 

Yksi orpo lintu jäi pienelle tilkulle.
Sen applikoin paidan niskaan. 

"Tällä mä meen huomenna kouluun. 

Tää on niin ihana!

Tässä on kaikki niin sekaisin. 

Ihan kuin sirkus tai kesä!"

*****

Ompelukset jatkuvat. 
Yksiväriset paidat ja huppari jäävät vielä vaiheeseen.
Onniliinilla kaivinkone kaivaa, koko ajan. 

"Äiti, missä se hilmuiso kaivinkoneneula on?"
"Mikä ihmeen kaivinkoneneula?"
"Se millä on palasta kaivaa,
Eti mulle se!"
Etsitään, 
vaikka en tiedä edes,
mitä pitäisi etsiä.
"Täällä! Löyty"
"Kaivaa, kaivaa, kaivaa!"

Laitetaanpas loppuun pikkuinen tietovisa.
Mikä se kaivinkoneneula todellisuudessa oli?
Ensimmäisenä oikein arvanneelle 
lähtee postissa uusi kaivinkoneneula
ja ehkä jotain muutakin. :) 

MUOKS!
Visan on ratkennut. 
Kaivinkoneneula on hakaneula. 

*****

Käytetyt kaavat:

Mustat housut: Chillax, Ottobre 1/2013, koko 128cm (pidenetty), taskut muokattu

Harmaat housut: Remainder, Ottobre 4/2013, koko 128cm(leveys)/134cm(pituus)

Paidat: Fall Basic, Ottobre 4/2013, koko 128cm (pidennetty)