3. Adventti - piparin tuoksua ja tunnelmia

Kolmas jouluviikko. 

Vahvasti mausteinen piparkakun tuoksu

leijuu Mökin Keittiössä.

Vekarat taiteilevat

ukkoja, akkoja, 

sydämiä, tähtiä, 

pupuja ja kuusia.

Koristeeksi laitetaan

namusia ja palleroita.

Kuka malttaa olla maistamatta?

Loppuviikosta ei ole ainuttakaan jäljellä.

Akka värkkää taikinasta mökin.

Tai oikeastaan pihan.

Tai oikeastaan mökkiä ei olekaan, 

vain julkisivu.

(Idean sain tähän Pionilaaksosta.)

Piparimuotit asuvat isossa lasipurkissa.

Ompelin astialle suojakannen.

Sielläpä muotit odottavat ensi viikkoa.
Silloin taas leivotaan.

Keittiön seinälle ripustin aikaisempana jouluna

näpräämäni risukranssin.

Viikko ollut siis 

piparintuoksuinen,

piparinmakuinen,

piparinnäköinen.

Hyvä ja herkullinen.
(Hieman kiireinenkin.)

*****

Tänään syttyy kolmas adventtikynttilä. 

On arvonnan aika.
Tänään palkintona on
ihanaisia, kauniita ja herkkiä 
lumihiutaleita, 
joita Pikku Akan Sisko on taidokkaasti leikannut.

Lumihiutaleita satelee...

.... Minnariitalle.
Onneksi olkoon!
Minäpäs yritän laittaa sinulle viestiä. 



*****



Vielä  on kaksi arvontaa jäljellä. 
Ensi sunnuntaina ja jouluaattona.
Aaton yllätyskin alkaa olla valmiina.

2. Adventti - piparivaatteita Tonttusille, tunnelmia ja arvontaa

Piparit tuoksuvat. 

Piparit houkuttavat.

Piparit maistuvat.

Tontut kurkkivat.
Tontut kuiskivat.
Tontut yllättävät.


*****


Tonttuisissa, 
piparkakkusissa 
ompeluksissa on vierähtänyt
toinen joulukuinen viikko.
(Ja sairastellessa
ja sairastupaa hoitaessa.)

Tänä vuonna Tontun korvia ei palele.
Eikä kurkkua eikä kaulaa. 
Tonttulakki on niin pitkä,
että sen voi kietaista kaulan ympärille
lämmittämään.


Tonttupojille löytyi 
piparkakkuvaatteet viime joulun
varastoista,
mutta Neititonttu 
tarvitsi uudet tamineet. 

Ja, kun oikein tarkasti kuuntelen, 
niin vintin portaissa
kilisee kulkunen 
ja 
kuuluu Tonttujen kuiske. 

Aivan totta,
Tonttuja!



*****


2.ADVENTIN TUNNELMIA

Itsenäisyyspäivän kunniaksi
sinistä ja valkoista,
Onnea Suomi-Kotomaa!

Ja toisen adventin kunniaksi
kaksi punaista.
Joulu on jo niin lähellä.
Kahden viikon päässä.

Tonttuja on yhä enemmän liikenteessä.
Lisää Tonttuja.
Lisää yllätyksiä.
Lisää jännittämistä.

Vekaratonttujen lisäksi
portaissa rapistelee
Jyvätonttujen armeija.

Uunin reunalla 
puolestaan istuu
Yllättäjä Tonttu.

Joka aamu
Tonttu tuo Mökin 
pienille Vekaratontuille
yllätyksen 
omaan nimikkopussiin.


Yksi pussi onkin nimetön.
Sepä laitetaan arvontaan.
Pussi tuntuisi olevan 
pullollaan yllätyksiä.

Tämän tonttuisen pussin
voittaja on...

MadeByMade.
Onneksi olkoon!
Minäpäs laitan Tontut asialle
selvittämään yhteystietosi. 


Kolmantena adventtina arvotaan taas.
Ollaanpas kuulolla.
Nautitaan jouluisista hetkistä!

1. Adventti - tyynyjä, tunnelmaa ja arvonta

Tänään se koitti.

joulukuun ensimmäinen. 

Se, jota Vekarat ovat odottaneet.

Ja minäkin. 

Joulun lähestyminen

näkyy jo Pikku Mökissä.

Monessa huoneessa. 

Kone on suristanut

olohuoneen sohvalle 

tyynyjä. 

Isoja ja pehmeitä.

Trikoota, joustofroteeta

ja suloisen unelmaista velouria. 

En tee enää yhtään tyynyä 

joustamattomasta

ja kovasta kankaasta.

Kun olen kerran nukkunut päiväunet

pehmeäpintaisella tyynyllä, 

en kaipaa sisustuspuuvilloja. 

Tonttuset ovat vanhoja Finlaysonin pikkuliinoja.

Kauniita, 

aarteita, 

kirppislöytöjä,

melkein ilmaisia. 

Miksi niitä jemmaisin kaapissa?

Ja pitsiä, 

sitä on jokaisessa tyynyssä, 

tottakai.

Punainen tilkkupeitto

putkahti Pikku Akan koneesta 

viime joulun alla. 

*****

1. ADVENTIN TUNNELMIA MÖKISTÄ

Nuorin Vekara toi

"kukkia äidille",

pajuja.

Kuka sanoo,

että kissoista nautitaan vain pääsiäisenä.

Hamahelmikoristeet ovat

 Vekaroiden taidetta.

Tontut edelleen tarkkailevat.

Valaistu joulupuu,

keittiön ikkunan takana 

metsän reunassa.

Oravien jouluvalot.

Niin kaunis.

Tätä toivoin, 

Rakas Ukkoni sen toiveen toteutti.

Ensimmäinen adventtikynttilä on syttynyt.

Myös ensimmäinen arvonta on suoritettu

aamun hämärinä hetkinä.

Pehmeitä joulutorttusia,

vadelmahillosilmällä, 

saa adventin aikana nauttia....

PiiperoPaaperoPatikkajalka.

Onneksi olkoon!

Lumista, 

odottavaa, 

tunnelmallista

ja 

reipasta joulunalusviikkoa.

Ensi sunnuntaina taas arvotaan!

Ollaanpas kuulolla.

Joulua odotellessa

Kalenterin luukkuja raotellaan, 

päiviä lasketaan,

jännitetään, 

joulua odotellaan. 

Adventin aika.

Mökissä leivotaan, 

torttuja ja piparkakkuja. 

Tuoksuu herkulliselle,

maistuu makoisalle.

Ja mitä? 

Varmasti näin oikein!

Sen täytyi olla Tonttu.

Se kurkisti ikkunan alareunasta

ja hävisi yhtäkkiä kuin oli tullutkin. 

Luonto harsoutuu valkeaan peittoon.

Hei, leijailkaa, te pienet hiutaleet.

Koti pukeutuu jouluun. 

Punaista, ruskeaa, vihreää,

kultaa ja kimallusta.

Norsukin on juhlapuvussaan. 

*****

Pikku Akka on joulutuulella, 

tiedossa on adventtiarvontoja. 

Joka sunnuntai jouluun asti on arvonta.

Tämä on kiitokseksi Teille, 

jotka olette olleet mukana tällä blogimatkalla.

Mukana ovat siis kaikki uskolliset kurkkijani, 

jotka ovat julkisessa lukijapaneelissani. 

Mukaan olen kirjannut myös kaikki 

viime kesän tai kuluneen syksyn aikana 

juttujani kommentoineet kävijät. 

Automaattisesti. 

Jos joku haluaa arvonnan aikana 

tulla mukaan, 

niin sydämellisesti tervetuloa!

*****

Lisäksi tulee arvonta myös 

jouluaatolle, 

mutta se palkinto on vielä puikoilla. 

*****

Lumihiutaleet on leikannut

Pikku Akan Ihanainen Sisko. 

Hän on luvannut leikata

seitsemän hiutaletta kolmannen sunnuntain arvontaan. 

Kiitos Siskolle!

Odotellaan joulua!

Tunnelmoidaan ja nautitaan!

Tuletko ystäväksi minulle?

Viime joulun alla

Tonttupoika 

 tarkkaili tupaamme.

Kynttilänvalossa, 

hämärässä, 

aamusta iltaan. 

Teki merkintöjään

ja taas tarkkaili. 

Mahtoi olla Tarkkailijatonttu.

Joululahjaksi Tonttupoika sai liivin. 

Mökin Akan virkkaaman

purkulangoista rakkaudella nyhertämän. 

Hymy kareili Tontun suupielissä,

parran uumenissa. 

Joulu meni. 

Tonttu piiloutui omaan kesäpiiloonsa. 

Tuli kesä.

Tuli syksy.

Pikku Akan ompeluhuoneessa kone hurisi. 

Eräänä päivänä puusohvan nurkkaan oli ilmestynyt

Tonttuneiti.

Tarkkasilmäinen, lettipäinen

ja kiltinoloinen.

Tyylikkäältä vaikutti.

Helmet oli kaulassaan, 

rimpsuhuivi hartioillaan

ja villahousut jalassaan.

Pitsiäkin oli pipon reunassa, 

hameen helmassa ja

hihansuissa.

Hieman hienohelma, 

arvelin.

Yksin istui, 

katseli mökin menoa. 

Tarkkaili kouluunlähtöjä, 

töistätuloja,

iltahässäkkää

ja aamukiireitä.

*****

Eräänä iltana, 

kun Akka oli melkein jo nukahtanut,

kuului kuiskaus:

"Tuletko ystäväksi minulle?"

 Aamulla näimme,

Tonttuneiti oli saanut 

ystävän. 

Nyt Mökin menoa 

tarkkailee kaksi.

Mikään ei jää varmaan näkemättä.




*****

Mökissä on alkanut joulunalusaika. 
Talvivaloja on sytytetty,
lumihiutaleita on leikattu ikkunaan, 
lahjoja on ommeltu
ja jouluarvontaakin uskollisille blogikurkkijoille luvassa. 
Nautitaan tästä pimeästä alkutalvesta
kynttilöiden pehmeässä valossa. 

Villasta verhoksi, liinaksi ja tontuksi

Joskus on hyvä ottaa aikaa 

ihan vain itselle. 

Itseä varten. 

Miten se onkin niin hankalaa 

pienten lasten äideille?

Kolmen lauantain verran 

sain nauttia villan rentouttavasta vaikutuksesta.

Olin ilmoittanut itseni huovutuskurssille. 

*****

Ensimmäiseksi työksi 

vapaalankahuovutin verhon 

käytävän ikkunaan. 

Kotona virkkasin verhoon tankokujan

ja ompelin sinne tänne pieniä kimaltavia helmiä, 

kuin jääpisaroita. 

Kimaltavat kauniisti,

kun valo sopivasti sattuu niihin. 

*****

Toisena työnä huovutin valmiista villalevyistä 

pyöreän pöytäliinan. 

Neulahuovutin koristeeksi pieniä tähtösiä. 

Tuli joulunnäköinen.

*****

Joulunnäköinen. 

Sitä on tämä tonttukin. 

Sen neulahuovutin 

kaksipalloisen lumiukonmuotoon 

leikatun superlonin päälle. 

*****

Tonttu on jo hetken tarkkaillut

Punaisen Mökin elämää 

keittiön sivupöydän nurkassa. 

Neitivekaran syntymäpäivän kunniaksi

laitoin valokranssin huopapitsiverhon kaveriksi

samaan ikkunanurkkaukseen.

Se antaa pehmeää valoa

hämäriin aamuihin ja iltoihin. 

Kranssin neuloin 

pörrölangasta ja paperinarusta

pari syksyä sitten.

Tästä alkaa jouluun valmistautuminen. 

Nautittavaa kiirettä ja tohinaa!

Pehmoja sairaalaan

Olla lapsi, 

olla sairaana,

olla sairaalassa, 

ehkä juuri jouluna. 

Siksi minä päätin osallistua 

Suomen Suurimpaan Joululahjaan. 
Kampanjan aikana käsityön harrastajat
ompelevat, neulovat ja virkkaavat pehmoja, 
jotka toimitetaan ennen joulua sairaaloihin. 
Pehmot jaetaan joulun aikaan ja sen jälkeen 
lapsipotilaille.

Päätin ommella muutaman pehmon. 

Kissoja ja leijonia. 

Pehmeitä ja rutistettavia.


Lohduksi.
Turvaksi.
Iloksi. 

Nämä pehmot lähtevät Keski-Suomen Keskussairaalaan.

Haluatko sinäkin osallistua?

Vielä ehdit mukaan. 
Voit kurkata kampanjan sivulle tästä (klik).

Pehmojen lisäksi monet sairaalat ottavat vastaan
ihan pienille sairastajille nuppupeittoja. 
Niitäkin ehtii vielä ommella ennen joulua. 
Nuppupeittohaastetta voit käydä katsomassa täältä (klik).

Näiden pehmojen kaava on kirjasta
Raili Myntti: Pehmeitä leluja.