Perjantaiaamu.
Yllätyspaketti taas avattavana.
Toivoin kauniita nappeja ja nauhoja.
Sainkin kaavan!
Siihen pitää tutustua,
sitä pitää muokata,
sen avulla pitää tehdä vaate.
Se on paitakaava,
tunikakaava,
hupparikaava.
****
Kangaslaatikoita pengottuani totean:
"Vekaroille löytyy vaikka mitä,
Pikku Akalle ei sitten mitään."
Tyydyn tilanteeseen,
mutta en jätä vastaamatta haasteeseen.
Näillä mennään:
Saan itseni mitattua,
kaavan muokattua,
kankaan leikattua
ja
ompelemisenkin aloitan,
kunnes näen jotain,
mitä en toivoisi näkeväni....
....reikä keskellä kangasta,
keskellä etukappaletta.
Ihan raivostuttaa!
Pakko keksiä jotain.
Pitsikuminauha pelastaa.
Ompelen.
Sovitan.
Ompelen.
Sovitan.
Hmmm...
Mieletön kaula-aukko.
Teinköhän jonkun leikkausvirheen?
Aivan liian iso.
Tuleekohan tästä mitään?
Pakko korjata jotenkin.
Teen kaula-aukkoon kaksinkertaisen kaarrokkeen.
Aika hyvä, etten sanoisi.
Taidan suorastaan tykätä tästä uudesta pääntiestä.
Hykertelen jo.
Hihansuihin ompelen vielä pieniä nappeja.
Punaisia sinisellä langalla.
Tästä tuli työpaita.
Tällä on hyvä leikkiä väristä.
"Se, kenellä on punaista,
saa mennä viisi tipuaskelta eteenpäin..."
ps. Tätä kaavaa käytän tulevaisuudessakin.
Kaava on tilattu sikasäkissä-periaatteella
Linnel Handmade -nettikaupasta.
.jpg)