Korvakorut makrameesolmuin

 

Käsityö, 

jonka tällä kertaa esittelen, 

ei ole itsetekemäni, 

vaan Tyttäreni käsialaa.

Tyttäreni on seiskaluokkalainen, 
käsityökärpäsen puraisema. 
Erityisesti nyt häntä houkuttavat 
muodikkaat makrameet.  

Nämä korvakorut hän solmeili 

Kummitädilleen kesälahjaksi. 

Kummitäti on keltaisen ja oranssin ystävä. 

Isot, näyttävät korvakorut sopivat hänen tyyliinsä. 

Kummitäti oli selvästi näistä innoissaan. 

Korvakorut Tytär pakkasi omatekoiseen perhosrasiaan. 

Niin kaunis kokonaisuus. 

Tiedättekö, 

on niin mahtavaa 

saada jakaa oma rakas harrastus

Tyttären kanssa? 

Ihan parasta minusta. 

Onnellista alkusyksyä Sinulle!

******

Korvakorut on tehty tällä ohjeella: Klik

Lankana on Lankavan Minimoppari

Rasia on taiteltu tällä ohjeella: Klik

Luutuja virkkaamalla ja koukkuamalla

Arki on pyörähtänyt vauhdikkaasti käyntiin kesäloman jälkeen. 

Niin vauhdikkaasti, että blogin päivittäminenkin

on tässä hötäkässä jäänyt. 

Viipyilen vielä parin postauksen verran lomakäsitöissä. 

Edellisessä jutussani esittelin joogasukkia,

jotka neuloin matkalla Keski-Suomesta Pallakselle. 

Samalla matkalla tein myös neljä luutua.

Menomatkalla virkkasin kaksi luutua 

Raikkaat rätit -kirjasta. 

Se on muuten älyttömän ihana kirja!

Ensin tein oranssin luutun, 

jonka nimi oli Kattotiilet. 

Kun oikein mielikuvittelee, 

niin kyllä kai tuossa luutun pinnalla voi kattotiiliä nähdäkin. 

Oranssin jälkeen vaihdoin sinisen kerän

ja etsin kirjasta uuden mallin. 

Malliksi valikoitui Palmikkoinen. 

En ollutkaan aiemmin virkannut palmikoita, 

neulonut kylläkin. 

Oranssi ja sininen luutu on kuvattu

Taivaskeron reunamilla

samaan aikaan joogasukkien kanssa. 

Evästauon aikana ehti hyvin napata muutaman kuvan käsitöistäkin. 

Miestäni huvitti, 

että olin kantanut käsityöt mukanani, 

vaikka muutakin kannettavaa oli ihan riittävästi. 

Mutta eihän pari pikkuista luutua paljon paina. 

Paluumatkalla virkkasin kaksi luutua lisää. 

Ensin tein koukkuamalla keltaisen luutun

ja vielä jämälangoista virkkailin 

Afrikkalaista kukkaa muistuttavan kukkaluutun. 

Koukuttuun luutuun testailin erilaisia silmukoita

ihan omasta päästäni. 

Olipa virkistävän erilaista!

Innostuin koukkuamisesta pitkän tauon jälkeen niin, 

että laitoin alulle myös toisen pienen koukkuamistyön, 

mutta se ei sattuneesta syystä (kröhöm... töihinpaluu)

ole nyt hetkeen edistynyt. 

*****

Käytetyt materiaalit:

Kirja: Raikkaat rätit - virkkaa ja neulo kestäviä keittiöliinoja. 

Keltainen lanka: Dropsin Cotton Light

Oranssi lanka: Adlibriksen Cotton 100%

Sininen lanka: Dropsin Paris

Tummansininen lanka: Dropsin Paris

*****

Laitan tänne postauksen loppuun vielä muutaman 

reissukuvan itselleni ja Teille lukijoilleni

voimaantumiskuviksi. 

Miten tuulisen päivän jälkeen, 

voikaan tulla niin tyyntä ja kaunista. 

Ai, että nämä värit!

Ja kauneutta silmänkantamattomiin. 

On ihmeellistä, 

miten kivirakkaisen rinteen jälkeen 

tulee rehevä kuru

iloisine puroineen.  

Keidas erämaassa, 

kuin tyhjästä taiottuna.

Lapin lumo. 

Ei sitä turhaan mainosteta. 

Se tekee vaikutuksen. 

Mahtava reissu!

Elokuun hellepäivät ovat vaihtuneet

kirpeiksi aamuiksi. 

Tänäänkin vain kaksi astetta lämmintä. 

Syksy on selvästi täällä. 

Voimauttavaa syksyä Sinulle!

Joogasukat Pallaksella

Voiko joogasukat neuloa, 

vaikka ei harrastaisi joogaa?

Minä neuloin. 

Hyvin ehti matkalla Keski-Suomesta Pallakselle

opetella magic loop -tekniikan 

ja neuloa kaksi joogasukkaa yhtä aikaa. 

Minulla oli tähän asti aukko neulontasivistyksessä, 

enkä tiennyt looppaamisesta muuta kuin 

että siinä neulotaan pitkällä pyöröpuikolla

kaksi sukkaa (tai hihaa tai lapasta tai...) yhtä aikaa.

Selvitin tekniikan ja sen jälkeen sukat alkoivatkin valmistua nopeasti. 

Käytin apuna Youtubesta löytynyttä videota (Klik)

sekä NovitaKnitsin sivulta löytyviä vaihekuvia. (Klik)

Joogasukat olivat mainio neulomus harjoitella looppausta:

ei tarvinnut tehdä kantapäätä eikä kärkikavennuksia. 

Tehdessäni ajattelin, 

että joogasukat normaalisti viidellä puikolla neulomalla

olisi myös oppilaiden kanssa hyvä suljetun neulomisen harjoitustyö. 

Kas, työasiatkin käväisivät mielessä, 

kun heinäkuu vaihtui elokuuksi.  

 

Viimeisen kokonaisen lomaviikon sain 

viettää Pallastunturin upeissa maisemissa. 

Siellä kuvasin myös matkalla valmistuneet joogasukat. 

Heti sukat jalkaan vetäessäni tunsin, 

että nämä ovat ihan parhaat iltavenyttelysukat

viluisille Punaisen Mökin lattioille syksymmällä. 

Ihanille nämä tuntuivat tunturin rinteessäkin, 

kun navakka tuuli tuiversi 

hikisten ja rasittuneiden vaellusvarpaiden välistä. 

Kesäloma alkaa kaarratella loppusuoralle.

Tällä viikolla palaan työmaalle

ja oppilaat tulevat ensi viikolla. 

Ihanan rentouttava loma ainakin on ollut. 

Jospa sen voimalla jaksaisi pitkän syksyn. 

Rentouttava. 

Voimauttava. 

Silmiähivelevä. 

Sieluasyleilevä. 

Sellainen oli lomareissumme Pallakselle. 

Monessa hetkessä näki kauas. 

Ei niin tarkasti, 

mutta kuitenkin aavistuksen omaisesti. 

Kuopuskin oppi tietämään, 

että aina ylämäen jälkeen tulee helpompi alamäki

ja tasaista on kaikkein helpoin kulkea. 

Retkellä oli paljon läsnäoloa, 

iloa ja lämpöä. 

Samanlaisia näköaloja toivon syksyyn. 

Haastavien nousujen jälkeen saisi tulla tasaisempaa 

ja helppokulkuista myötämäkeä. 

Toivon luokkatilanteisiin paljon läsnäoloa ja iloa. 

Iloa toisesta ihmisestä, 

iloa uuden oppimisesta, 

iloa uusista kokemuksista. 

Toivon, että välillä katsotaan kauemmas, tavoitteisiin, määränpäähän,

ja pyritään niitä kohti. 

Toivon, että tavoitteet olisivat kohtuullisia, 

niin lapselle kuin aikuisellekin. 

Toivon, että kaveri voisi tsempata toista

ja aivan kuin me tuolla tunturin rinteessä. 

Toivon, että tulisi onnellinen syksy

meille kaikille. 

Vanhat farkut päiväpeitteeksi

Vanhat farkut tilkuiksi

ja tilkut päiväpeitoksi. 

Nopea homma

- siinä ei kauan nokka tohise. 

Näin luulin, 

mutta toisin kävi.

Tein suunnitelman, 

tein toisenkin, 

mutta Esikoinenpa ei niitä hyväksynytkään. 

Ei kelvannut maisemakuva. 

Eikä kelvannut geometrinen suunnitelma. 

Poika toivoi sellaista päiväpeittoa, 

missä ei ole mitään "ideaa" tai suunnitelmaa. 

Erikokoisia tilkkuja vain sikin sokin. 

Sillä "suunnitelmalla" sitten tein

ja tällainen siitä tuli. 

Muutama tikkaus pitää vielä lisätä

ja yksi ommel purkaa ja korjata.

Teen ne jossain vaiheessa.

Peite oli kuitenkin kaapattu jo käyttöön.

Oli kuulemma näyttänyt valmiilta. 

Peitteen päihin jätin taskuja, 

joihin voi sujauttaa vaikka puhelimen 

päivänokosten ajaksi. 

Tämä peitto on tehty rakkaudella Esikoiselleni!

❤❤❤

 

Silmälasikotelon uusi elämä

Rikkinäinen silmälasikotelo. 

Melkein heitin sen jo roskiin.

Saranaosa oli mennyt rikki

eikä kotelo pysynyt kiinni. 

Päätin ommella sen kuntoon. 

Tällainen siitä tuli. 

Rikkinäisestä tuli ehjä. 

Roska muuttui käyttötavaraksi.

Vanha kotelo tuntuu ihan uudelta. 

Kyllä tuunaaminen kannattaa. 

❤❤❤

Heinäkuu hellii. 

Minulla on aamut kuluneet hillasuolla. 

Suolla tarpominen on urheilun lisäksi 

terapeuttista nautiskelua

suon tuoksujen äärellä. 

Sopivia nautiskeluhetkiä Sinullekin!

❤❤❤

Kantha-kirjontaa nipsukukkaroon

Kesäloman alussa järjestelin kaappeja. 

Se on sellainen päännollauskeinoni numero yksi

tiiviin, pitkän kevätlukukauden jälkeen. 

Se pelastaa minut keväästä toiseen. 

Käsityökaappiini oli taas kerääntynyt iso kasa 

vuoden aikana hankittuja käsityö- ja askartelulehtiä. 

Kaikki niin täynnä upeita ideoita, 

houkuttelevia ja innostavia. 

Selailin niitä siinä siivouksen lomassa. 

(Selailu melkein voitti siivouksen.)

Silloin tein päätöksen. 

Jokaisesta tulevasta lehdestä pitää 

seuraavan vuoden aikana toteuttaa aina vähintään yksi ohje. 

Lisäksi nykäisin kasasta yhden lehden 

ja päätin inspiroitua siivouksen jälkeen sen lehden jostakin mallista.

Lehdeksi valikoitui alkukesän Ihana-lehti 3/2020. 

Ja ihanahan se lehti toden totta on. 

Valitsin työn alle Kantha-kirjonnan. 

Kantha-kirjonta oli minulle käsitteenä uusi. 

Sen kerrottiin olevan inspiroiva tapa yhdistää kierrätyskankaita. 

Niinpä aloitin pienten kierrätystilkkujen etsimisen. 

Ohjeessa tehtiin vetoketjupussukka, 

mutta itse päädyin nipsukukkaroon. 

Selvitin, että Kantha-kirjonta on kotoisin Intiasta. 

Yksinkertaistettuna se on tiheää käsintikkausta.

Pistojen suuntaa vaihtamalla saisi paremmin pintaan liikkeen tuntua, 

mutta vaikka itse laitoin kaikki pistot vaakasuoraan, 

silti työ hieman aaltoilee. 

Parasta Kantha-kirjonnassa on se, 

ettei pistojen tarvitse olla täydellisiä. 

Minunkin pistoni ovat ihan vinksin vonksin, 

kun pistelin neulalla menemään.

Ehkä viivoista olisi tullut suoremmat, 

jos nurjalle olisin vetänyt viivottimella apuviivat. 

En silti halunnut apuviivoja. 

Tällainen pieni kirjontatyö sopisi

vaikka lomareissun käsityöksi.

 Kesälomani alkaa olla puolivälissä. 

Työn alla on ollut käsinukke, tilkkupeitto ja yksi tuunaus. 

Saapa nähdä, mikä niistä pääsee seuraavaksi tänne esittelyyn. 

Toivotaan heinäpoutia ja virkistävää sadetta sopivassa suhteessa. 

Nautitaan kesän vehreydestä, 

uitetaan varpaita rantavedessä

ja maistellaan kypsyviä mansikoita. 

Helliköön heinäkuu Sinua!

❤❤❤

Kultahäissä

Viisi vuosikymmentä. 

Siihen mahtuu monenlaista.  

Myötä- ja vastatuulta, 

paljon ihan tyyntäkin. 

Juhlaa ja arkea, 

värikästä ja harmaampaa. 

Ruuhkavuosien vilskettä,

rauhoittumista ja vauhdin hiljentämistä. 

Toiveita, haaveita ja unelmia, 

toteutuneita ja toteutumattomiakin.

Reissuja, tapahtumia, 

muistoja. 

Kotona ja kauempana. 

Päällimmäisenä kuitenkin kiitollisuus. 

Kiitollisuus siitä, 

että vierellä on ollut toinen, 

jonka kanssa on saanut jakaa kaiken tämän. 

Juhannuksena vietimme Vanhempieni kultahäitä. 

Pääsimme 50 vuoden takaisiin juhliin

kuvin ja muisteloin, 

kukkakimpuin ja tarjoiluin. 

Morsian asetteli hunnun päähänsä

ja Sulhanen sovitti vihkipukuaan. 

Häämarssi kajahti. 

Salamavalot räpsähtelivät. 

Ilmassa oli onnea

ja juhlantuntua. 

Toivotan omille 

rakkaille Vanhemmilleni

onnea ja rakkautta edelleen

sekä paljon yhteisiä vuosia. 

Kiitos turvallisesta kodista

ja rakastavasta kasvuympäristöstä!

❤❤❤

Ps. Kortin tein ompelemalla kartonkiin 

sydämet korkista ja tekonahkasta. 

Kimaltelevat timantit laitoin liimalla. 

 

Sydänpikkuleipiin löytyy ohje täältä. (Klik)

(Ne juhliin teki siskoni.)

Suklaamuffinssien ohje on täältä. (Klik)

Suklaakukat tein pursottimella ja 

niiden taikinaohje on tässä:

200g voita

1,5dl sokeria

1tl vaniljasokeria

1,5rkl kaakaojauhetta

3dl vehnäjauhoja

1dl perunajauhoja

1tl leivinjauhetta

0,5dl siirappia

koristeeksi ranskanpastilleja

Paista 175 asteessa,

uunin keskiosassa,

 6-8 minuuttia.