Ei kahta ilman kolmatta - huppareita

Viileät illat ovat täällä, 

syksykin on lähestymässä. 

Tarvitaan lämmitystä.

Huppari on hyvä, 

just sopiva. 

Kolme vekaraa,

kolme kuosia,

kolme kaavaa.

"Polkupyörän lainasimme, 

sillä näin me ajellaan, 

mutta minne,

vaikka sinne..."

Kouluunpa tietenkin.

Kouluunlähtijälle pyörähuppari.

"Kis, kis, Pikku Kisu, 

tule, tule tänne!"

Kissahuppari Eskarilaiselle.

"Kaivinkone kaivaa,

kai-, kai-, kaivaa,

mahtavaa monttua, 

kummallista kuoppaa."

Kaivinkoneesta huppari Kuopukselle.

Kolme uutta kaavaa testattu!

Kolme käyttökelpoista hupparia suristettu!

Viileät illat voivat vapaasti tulla.

Kaava:

Polkupyörä: Ob 4/2013 Beagle Boy 122cm

(Muokattu: helma ja hihansuut)

Kisuliini: Ob 3/2003 Kukkahuppari 116cm

(Muokattu: helma ja hihansuut)

Kaivinkone: Ob 4/2012 Be Careful Out There 104cm

(Muokattu: hupunreuna, vetoketju, helma)

Merenneitoa nukuttaa

"Jos tekisit vaikka joululahjaksi 

Neidille yöpaidan,"

ehdotti Kummitytön Äiti. 

Tein sen tänään ja vien perjantaina tuliaisena.

Mitä sitä joulua odottelemaan, 

sinne on niin monta päivää vielä. 

Ja kun perjantaina kerran tavataan

pitkästä aikaa...

Sinipohjaista merenneitoa

ja pinkkiä pallotrikoota. 

Pitsikuminauhaa rinnukseen 

ja hihansuihin.

Ja vielä helmaankin. 

Toivottavasti on mieluinen. 

Kaavapohjana Kaisa-paita Ob 1/2009

Koko 104cm, hihoja ja helmaa pidennetty.

**********************************

ps. Olin ompelutuulella.

Päätin ommella itselle tunikan. 

Sovitin melkein valmista vaatetta. 

Voi, EI!

Näytin isolta pallolta. 

Ripustin mekon hengariin odottelemaan.

Jospa keksisin siihen jonkun kivan jujun

jonain päivänä. 

 Minusta Pikku Akan ei tarvitse näyttää pallolta.

Ei, vaikka kyseessä olisi pallokangas.

Mutta edelleen olin ompelutuulella. 

Pakko ommella vielä jotain pientä. 

 Ompelin luutuja.

Nämä ovat ihan parhaita. 

Kiitos ideasta kuuluu Kotikolon Oivalluksia-blogin Emmille!

Pizza kassin taskussa

Tänään aion leipoa kangaspizzan

ja tehdä kauppakassin.

 Tilkkuvakkaan on kertynyt aikamoinen määrä 

pienenpieniä resorikaistaleita,

liian pieniä hihansuihinkin.

Niistäpä tulee mehevä paistos.

 Leikkaan pieniksi paloiksi,

ripottelen ruskeat hiekaksi,

siniset järveksi,

keltaiset auringoksi

ja vihreästä vielä pari soiroa kaisloiksi.

 Rannalle kävelee kaksi kalastajaa,

kolme kisuliinia

ja kalojakin uiskentelee aaltojen alla.

 Pizza kuorrutetaan kristallimuovilla.

 Herkullisuuden takeeksi 

ommella surruuttelen sieltä ja täältä,

pysyvät täytteet paremmin paikallaan. 

Pizza on valmis. 

Sitten ompelen kassin. 

Tarvitsen kahdet vanhat farkut, 

hyvin palvelleet. 

Taskun kiinnitän kassin kylkeen. 

Somistan pitsikumpparilla.

 Kassin pohjalle ompelen vahvikkeen. 

Pysyvätpähän maitopurkit paremmin pystyssä. 

 Vahvikkeena käytän pahvia, 

pahvin päälle ompelen suojahupun kalastajasta.

Siinäpä se nyt on, 

valmiina!

 Ja tositoimiinkin kauppakassi vielä pääsi,

ostoksia kuljettamaan.

Kassin kaava: summassa saksittu.

Kristallimuovi: Eurokankaasta.

Pst. Joskus vuosia sitten tein Pienille Vauhtivekaroilleni leikkihuoneeseen seinätekstiilin. 
Siinä käytin myös kangaspizza-tekniikkaa. 
Siinä en käyttänyt apuna muovia vaan kaavapaperia,
jonka päältä ompelin ja lopuksi revin sen irti. 
Se sopii mielestäni töihin, 
jotka eivät joudu kovalle kulutukselle. 
Sitä pizzaa voit käydä kurkkaamassa täällä.

Yksistään yksiväristä ja kalastajia koko joukko

-Perjantai-iltojen pikasurinoita


Perjantai-iltaisin 

surisee ja hurisee, 

ompelukone, saumuri ja Pikku Akan mieli. 

Kilpaa keskenään.

Silloin ompelevat muutkin,

mutteivät kilpaa. 

*****

Viikko sitten ommeltiin yksistään yksiväristä.

Mitä tahansa, 

mutta vain yhdestä väristä, 

edes sävyjä ei suvaittu. 

Eriväriset langat, napit,
nauhat ja kantit saivat
luvallisia sivurooleja. 

Päärooli oli 

yksivärisellä kankaalla.

Ja mallilla.

Näillä aloitin.

Housut oli tavoitteena. 

Sellaiset siitä tulikin. 

Ruskeat.
Yksiväriset, 
melkein.

Taskunsuuhun ompelin
resorin, 
raidallisen,
kierrätetyn.

Myös takana on tasku, 
ja toinenkin. 

Housut ompelin Vanhimmalle Vauhtivekaralleni.
Vielä ovat hieman pitkät lahkeet. 
Ehkä syksyn aikana sopivat.



*****

Tällä viikollakin surisi.
Tällä kertaa Pehemiän tahtiin.
Keskiviikkona tupsahti paketti, 
josta kuoriutui ....

...pinkkiä kalastajaa. 
Onnekseni ei tullut sinistä.
Sitä kun minulla ollut jo paininjalan alla pitkä pätkä 
ja marinoitumassa toinen mokoma. 

Tässä aloituskuva.
Aika prinsessaiset värit.
Ja muutakin blig-blingiä. 
Neidille jotain...

...mekkomainen paita, tunika.
Tässä on valmis tuotos. 
Luvatut kaksi tuntia eivät riittäneet,
puoli tuntia tarvitsin lisäaikaa.

"Prinsessakala."
Nauhoja ja pitsiä
aarrevakan kätköistä,
pitsikangas Neidin oman vanhan bodyn kaulus.

"Hienosti räpsyttää paljettiripsiä.
Ja ihanasti välkkyy auringossa."

"Prinsessakala puhaltaa nappikuplia."

"Pitäisköhän kalan pyrstö laittaa kiinni, 
ettei se ui karkuun?"

"Tykkäävätköhän kalat 
hyppiä trampoliinilla?"

Neiti ainakin tykkää.
Hypyistä.
Ja paidasta.




Housun kaava (128cm) löytyy lehdestä Ob 4/2006.
Paidan kaava (116cm) löytyy lehdestä Ob 4/2013.


Muuta tämän perjantai-illan 
ompelusatoa voit käydä kurkkimassa Rouva Pehemiän blogissa. 

Pitsiä ja raitaa, punaista ja valkoista

Käsissä hypistelin.

Pehmeää, joustavaa, 

hieman merihenkistä. 

Jotain joskus itselle, 

ajattelin joulun alla, 

kun metrin palan punaraitaa ostin.

Heinäkuun helteellä

kangaslaatikoita pengon.

Jotain nyt itselle. 

On tullut kuosiähky.

Raitaa!

Sinistä raidalle kaveriksi suunnittelin.

Laitoinkin pitsiä.

Puiset kukkanapitkin löysin.

Ei tullut merihenkinen, 

tuli ennemminkin romanttinen.

Nappeja kolmisin, 

taskuja kaksin kappalein. 

Pitsejä laatikon uumenista,

vanhoja.

Osin olivat purkautuneitakin. 

Kuin Marianne-karkki,

kuin kesäkukkanen, 

kuin myrkyllinen punakärpässieni.

Pellon reunassa

raidallisessa paidassaan

Pikku Akka tutkii viljelyksiä.

Kovin on tyytyväinen!

Kaavana Tellervo Ob 1/2009.

Kangas Pehemiältä.

Pitsit ja napit omasta jemmasta.

Hyvää yötä, kauniita unia!

"Kiva kuosi, 

söpö, herttainen, 

ja toinen niin unelias, 

näistä minä teen itselle yöpaidat."

Silloin oli vuosi 1992. 

Yöpaidat jäivät tekemättä.

Kangas ja toinenkin muuttivat paikkakunnalta toiselle,

uskollisesti omassa kangaslaatikossaan.

Hyväksi marinoituivat.

"Äiti, ihania kankaita!

Tee tästä mulle!

Ja tästä kans!

Tosi ihana!"

Toivoi Prinsessa. 

Ja Äitihän teki.

Jotain ihanaa kaula-aukossa,

valkoista pitsikuminauhaa.

Hihansuihin löytyi valmiit käänteet

vanhasta käyttämättömästä,

kiristelevästä paidasta.

"Suloista kiiltelevää

sateenkaarilankaa",

visersi Prinsessa.

Toisesta tuli vaaleanpunainen 

kaniiniunelma

ja toisesta uneliaskääpiöyöpaita.

Näillä voi nähdä vain kauniita unia!

Toinen on jo testattu. 

Arvaa kumpi?

Kaava löytyy Ob 6/2009.

Kankaat on ostettu 1990-luvulla 

Oulun Löytöpalasta.